Perunkirjoituksessa Tarvittavat Asiakirjat
Pohjoismaista ainoastaan Norjan lainsäädännössä on nimenomaiset säännökset vuoroasumisesta.
Enon ja hänen sisarensa lapsen välille oli vuosien aikana lapsen syntymästä lukien kehittynyt läheinen suhde. Kun lapsen äitiä epäiltiin lapseensa kohdistuneista sukupuolirikoksista, lapsi otettiin äitinsä huollosta ja sijoitettiin sosiaaliviranomaisen hoitoon. Enon sallittiin tavata lasta kerran valvonnan alaisena mutta lukuisat muut tapaamispyynnöt evättiin. Ennen vuonna 1989 annettua lapsilakia muut sukulaiset kuin vanhemmat eivät voineet pyytää tuomioistuinta antamaan määräystä pakkotoimenpitein viranomaisen huostaan otetun lapsen tapaamisesta. Sanotun lain voimaantultua eno teki tapaamismääräystä koskevan hakemuksen, joka kuitenkin hylättiin. Sittemmin vuonna 1993 enolle ilmoitettiin, että hänen ja lapsen väliset suhteet oli tarkoitus palauttaa ennalleen. Ihmisoikeuskomissio katsoi valittajan perhe-elämän suojaa rikotun, mutta asia jäi EIT:ssa sillensä valittajan ja hallituksen tehtyä sovinnon.
Perhe-elämän suoja voi koskea myös lapsen ja hänen enonsa välistä suhdetta (Boyle v. Yhdistynyt kuningaskunta 28.2.1994):
Pohjoismaista ainoastaan Norjan lainsäädännössä on nimenomaiset säännökset vuoroasumisesta.
Norjan lapsilain 36 §:n mukaan vanhemmat voivat sopia, että lapsi asuu vakituisesti molempien vanhempien tai toisen vanhemman luona (delt bosted). Vuoroasumiselle ei ole asetettu ajallisia kriteerejä, vaikka ns. viikko-viikko-järjestelmä onkin monella perheellä käytössä. Suurin ero vuoroasumisen ja laajan tapaamisoikeuden välillä on lasta koskeva päätöksenteko: vuoroasumisessa vanhemmat tekevät kaikki lasta koskevat päätökset yhdessä.
Norjalaisten esitöiden mukaan toimivan vuoroasumisen kriteereinä on mainittu se, että vanhemmat tulevat riittävässä määrin toimeen keskenään pystyäkseen tekemään lasta koskevat päätökset yhdessä ja asuvat toistensa lähellä. Norjassa ¼ eroperheistä ovat sopineet vuoroasumisesta. Vuoden 2010 lakiuudistuksen yhteydessä tuomioistuinten mahdollisuutta määrätä vuoroasumisjärjestely kavennettiin siten, että se on mahdollista vain erityisin perustein. Ajatuksena oli se, että vuoroasumisjärjestely ei ole lapsen edun mukainen, jos vanhemmat ovat siinä määrin konfliktiherkkiä ja kykenemättömiä yhteiseen päätöksentekoon, että asia on jouduttu viemään tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Vuoroasuminen edellyttää pääsääntöisesti vanhempien yksimielisyyttä järjestelystä. Jos vanhemmat eivät ole asiasta yhtä mieltä, tuomioistuin voi määrätä vuoroasumisesta vain, jos siihen on erityisiä syitä (36 §:n 2 momentti).
Tapauksessa Manuello ja Nevi v. Italia (20.1.2015) EIT katsoi perhe-elämän suojan koskevan myös lapsen ja hänen isovanhempiensa välistä suhdetta. Tapauksessa oli kyse lapsen isän vanhemmista, joilta oli evätty heille vahvistettu tapaamisoikeus lapsenlapsensa kanssa sillä perusteella, että heidän poikaansa syytettiin tämän seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja lapsen katsottiin yhdistävän isovanhempansa siihen kärsimykseen, jonka hänen isänsä oli hänelle aiheuttanut. Isä vapautettiin syytteistä myöhemmin. EIT totesi, että tämäntapaisissa tilanteissa on noudatettava hienovaraisuutta. Viranomaisten katsottiin kuitenkin loukanneen hakijoiden perhe-elämän suojaa, koska heidän toimintansa seurauksena isovanhemmat eivät olleet tavanneet lapsenlastaan 12 vuoteen.