Asianajaja Huoltajuuskiistat Kouvola

Avioero Asianajaja Kouvola

Hovioikeus lausui, että A oli valituksessaan katsonut asianajajaliiton menettelyn häntä koskevassa kurinpitoasiassa olevan ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan määräysten kanssa asian käsittelyn julkisuuden, välittömyyden ja muutoinkin oikeudenmukaisuuden osalta. Puheena olevassa kurinpitomenettelyssä oli kysymys jäsenyydestä erottamisesta yleisestä asianajajayhdistyksestä, jonka jäseneksi hakiessaan A:n oli katsottava samalla itseään sitovalla tavalla hyväksyneen liittoa koskevat säännökset ja sille vahvistetut säännöt ja ohjeet sisällöltään. A:lle oli varattu tilaisuus tulla henkilökohtaisesti kuulluksi liiton kurinpitolautakunnan kokouksessa, jossa A:n erottamista oli käsitelty. A ei ollut kuitenkaan käyttänyt tarjottua mahdollisuutta hyväkseen. A ei myöskään ollut pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista hovioikeudessa. Kurinpitomenettelyssä oli toimittu asianajajista annetun lain, liiton sääntöjen ja hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden mukaisesti.

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisun lopputuloksen varaan. asianajaja A:lle määrätty varoitus jää siten voimaan

Hovioikeus katsoi olevan selvää, että asianajaja A oli ennen S:n vangitsemisasian istuntokäsittelyä saanut tutkinnanjohtajalta ja S:ltä tietoja epäillystä rikoksesta ja että asianajaja A oli asiantuntemuksensa ja kokemuksensa perusteella voinut tehdä myös päätelmiä rikoksen luonteesta ja poliisin tutkintamenetelmistä. Vangitsemisvaatimuksesta ilmenevät tarkat tiedot asianajaja A oli saanut viimeistään vangitsemiskäsittelyssä. Joka tapauksessa asianajaja A oli saanut kyseiset tiedot toimiessaan päämiehensä puolustajana eli rikoslain 38 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla tehtävää suorittaessaan.

Korkein oikeus katsoi asianajajaa koskevassa valvonta-asiassa, että tämä oli yhtiökokouksen puheenjohtajana saanut asianajajan salassapito- ja vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, joilla saattoi olla merkitystä pesänhoitajan tehtävän hoitamisen kannalta, ja että tämä oli todennäköisesti saanut asianajajan vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja valmistellessaan toista yhtiökokousta. asianajaja oli siten ollut hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden perusteella esteellinen toimimaan pesänhoitajana. Asianajajalle annettiin varoitus.

Asianajajista annetun lain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan asianajajan kelpoisuusvaatimuksiin kuuluu, että asianajaja hallitsee itseään ja omaisuuttaan. Tällainen elinkeinonharjoittajaa koskeva vaatimus on yleinen elinkeino- ja yhtiölainsäädännössämme ja sen on vakiintuneesti tulkittu tarkoittavan sitä, että asianomainen ei ole vajaavaltainen eikä konkurssitilassa. Tällä tavoin on tulkittu myös edellä mainittua lainkohtaa (ks. esim. Ylöstalo, Asianajajan käsikirja, 1988, s. 41). Asianajaja, joka ei hallitse itseään tai omaisuuttaan, lakkaa lain 9 §:n nojalla olemasta maan yleisen asianajajayhdistyksen eli Suomen Asianajajaliiton jäsen ja hänet on heti poistettava asianajajaluettelosta. Näiden lainkohtien soveltamisesta ei nyt ole kysymys.

Huostaanotto Asianajaja Kouvola

Asianajotoimistossa työskentelevä asianajaja X on toiminut yhtiön asiamiehenä vuokrasopimusta koskevassa riita-asiassa, jossa I Oy on kanteessaan vaatinut yhtiöltä erääntyneitä vuokrasaatavia ja korvausta menetetyistä vuokratuloista. Yhtiö on vastakanteessaan vaatinut muun ohella korvausta vuokrahuoneistossa suorittamistaan mutta I Oy:n vastuulle kuuluneista muutostöistä, vuokrahuoneiston käyttöönoton viivästymisestä aiheutuneesta liiketaloudellisesta menetyksestä ja uuden liiketilan hankkimisesta johtuneista kustannuksista ja muuttokustannuksista sekä vuokranalennusta, koska huoneisto ei vastannut sovittua.

Korkeimmassa oikeudessa kysymys on siitä, onko X ollut esteellinen toimimaan yhtiön asiamiehenä vuokrasopimusta koskevassa riita-asiassa sen vuoksi, että saman asianajotoimiston toinen asianajaja on samaan aikaan vireillä olleessa toisessa riita-asiassa toiminut yhtiön vastapuolen asiamiehenä. Lisäksi kysymys on siitä, saako tuomioistuin määrätä esiintymiskiellon asiamiehen esteellisyyden perusteella.

Tapaohjeiden 6.3 kohdan sanamuoto ei viittaa pelkkään tietojen saamisen mahdollisuuteen eikä siihen, että jo vaara saada sanottuja tietoja muodostaisi esteellisyyden. Valvonta-asioiden ratkaisukäytännöstä ei toisaalta ole todettavissa ratkaisuja, joissa olisi edellytetty yksilöityä selvitystä asianajajan saamista tiedoista. Riittävänä on pidetty sitä, että asianajaja oli ilmeisesti saanut kantelijan toimeksiannon aikana kantelijan taloudellista asemaa koskevia tietoja, joilla saattoi olla liityntä vireillä olevaan riita-asiaan (valvontakertomus 2013 s. 32), tai että asianajaja oli voinut aikaisemmassa tehtävässään saada tietoonsa sellaisia seikkoja, joilla voi olla merkitystä uuden toimeksiannon hoitamisessa (ratkaisu 7.5.2010), taikka että asianajajan oli pitänyt saada kantelijan toimeksiantoja vuosikausia hoitaessaan sellaisia tietoja, joilla saattoi olla merkitystä tarjotun tehtävän hoitamiselle (täysistuntoratkaisu 23.5.2006).

Kuka Maksaa Asianajajan Palkkion

Asianajajaliitolla on liiton sääntöjen mukaan alueellisesti määriteltyjä osastoja. Paikallisosastot, vaikka niillä on omat hallituksensa, eivät ole itsenäisiä yhdistyksiä. Asianajajan kuuluminen johonkin paikallisosastoon perustuu suoraan Asianajajaliiton jäsenyyteen siten, että asianajaja kuuluu siihen osastoon, jonka alueella hän pääasiallisesti toimii. Kun sääntöjen mukaan välimiehinä toimii lähtökohtaisesti liiton hallitus, välimiehet kuuluvat jo tämän perusteella johtoelimeen sellaisessa asianajajien yhdistyksessä, jossa riidan osapuolista vain vastaajana oleva asianajaja on jäsenenä. Kuten edellä on todettu, tämän B ja C ovat hyväksyneet viemällä asian välimiesmenettelyyn. Tähän nähden ja ottaen huomioon kyseessä olevan välimiesmenettelyn luonne ja sitä koskevat säännökset pelkästään se seikka, että välimiehet määrätään juuri sen paikallisosaston hallituksesta, johon vastaajakin kuuluu, ei ilman muuta erityistä syytä anna objektiivisesti arvioiden perusteltua aihetta epäillä välimiesten puolueettomuutta. Tällaisena syynä ei voida pitää asumista ja toimimista samalla paikkakunnalla. Nämä seikat eivät merkitse sellaista läheisyyttä tai keskinäistä yhteyttä, että välimiehillä voitaisiin katsoa olevan ratkaistavana olevassa palkkioriita-asiassa valvottavanaan riippumattomuuden tai puolueettomuuden kannalta merkityksellinen yhteinen etu vastaajana olevan asianajajan kanssa.

asianajaja A kiisti syytteen ja vaati, että telekuuntelutallennetta ja loppulausuntoa ei sallita käyttää todisteina asiassa.

A oli 2.8.1994 toimittanut liiton toimistoon telefaxsanoman ja kirjeen, joissa hän oli muun muassa katsonut, että asianajajalla ei ollut velvollisuutta antaa hallitukselle tai kurinpitolautakunnalle selvitystä henkilökohtaisista tai toimistonsa varallisuusoloista ja velkaantumisesta. A katsoi, että lautakunnan tuli jättää asian käsittely sillensä, koska velkaantumiskysymys ei kuulunut liiton valvontatoimivallan piiriin. A oli myös vaatinut liiton toimistoa ilmoittamaan hänelle asettamassaan määräajassa, oliko kenellekään asianajajalle aikaisemmin määrätty ylivelkaantumisen johdosta kurinpidollista seuraamusta.

Asianajaja Huoltajuuskiistat Kouvola

Asianajaja Lastensuojelu

Tapaohjeiden asianajotoiminnan perusarvoja koskevassa osassa edellytetään muun muassa, että asianajajan on tehtävän vastaanottaessaan ja sitä hoitaessaan oltava esteetön (3.3 kohta). Tapaohjeiden esteellisyyttä koskevassa osassa on esteellisyyttä salassapito- ja vaitiolovelvollisuuden perusteella koskeva 6.3 kohta, jonka mukaan asianajaja ei saa ottaa hoitaakseen tehtävää, jos muussa tehtävässä saadut salassapito- tai vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvat seikat saattavat haitata asianajajan kykyä täysipainoisesti valvoa asiakkaansa etua.

Katson, ettei asianajaja X ole ollut oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla esteellinen toimimaan yhtiön oikeudenkäyntiasiamiehenä asiassa. Perustelen kantaani seuraavasti.

Tutkittavana olevaa rikosta koskevien, A:n kuulustelupöytäkirjaan tehtyjen merkintöjen mukaan häntä on esitutkintakuulustelun aluksi muistutettu oikeudesta olla myötävaikuttamatta rikosepäilynsä selvittämiseen ja siitä, että mikäli hän kuitenkin kertoo tietoja epäillystä rikoksesta, näitä tietoja voidaan myös käyttää näyttönä oikeudenkäynnissä. Samoin A:lle on kerrottu oikeudesta käyttää avustajaa ja huomautettu, että avustajan käyttäminen voisi parantaa puolustautumismahdollisuuksia. Edelleen pöytäkirjaan tehdyn merkinnän mukaan A on ilmoittanut, ettei hän tarvitse avustajaa kuulusteluun. Korkein oikeus todennee, että A samoin kuin loppulausunnon myöhemmin laatinut, A:ta tuolloin avustanut asianajaja ovat myös koulutuksensa ja ammattinsa perusteella olleet tietoisia mainituista oikeuksista.

Huostaanotto Asianajaja

Syyttäjä nimesi todisteeksi asianajaja A:n tekemästä salassapitorikoksesta muun ohella syytteessä tarkoitettua puhelinkeskustelua koskevan telekuuntelutallenteen ja asianajaja A:n avustajan esitutkintavaiheessa laatiman kirjallisen loppulausunnon.

Tapaohjeissa on kysymys asianajajia koskevista ammatillisista käyttäytymissäännöistä, joilla on ensisijaisesti asianajajien ammatillisia käytäntöjä ohjaava tarkoitus. Valvonta-asiassa on vain yksi asianosainen, sen kohteena oleva asianajaja, ja hänellä on rikosasioista poikkeava velvollisuus pysyä totuudessa sekä esittää selvityksensä asiassa avoimesti (HE 54/2004 vp s. 5 ja 25). Valvonnan kohteena olevan ei voida katsoa syyllistyneen rikokseen eikä häntä tuomita rikosoikeudelliseen rangaistukseen. Valvonta-asian käsittely voidaan rinnastaa lähinnä hallintolainkäyttöön, vaikka siinä on myös rikosasian käsittelylle ominaisia piirteitä. Kansallisen lainsäädännön perusteella rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ei siten tule asianajajaa koskevan valvonta-asian käsittelyssä sovellettavaksi.

Esitutkinnassa annetun loppulausunnon hovioikeus katsoi sisältävän asianajaja A:n itsensä ilmoittamia tietoja hänen ja toisen henkilön välisestä keskustelusta, eikä kysymys ollut telekuuntelulla saadusta tiedosta. Tällä lisäyksellä hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut ja lopputuloksen esitutkinnassa annetun loppulausunnon käyttämisestä.

Seksuaalirikos Asianajaja Kouvola

Korkein oikeus toteaa, että asiamiehen esteettömyyttä samoin kuin muuta kelpoisuutta koskevat ehdot kuuluvat asianmukaisen oikeudenkäyntimenettelyn takeisiin. Vastapuolijäävin tarkoituksena on suojata asiamiehen ja hänen päämiehensä luottamussuhdetta ja asiamiehen lojaliteetti- ja vaitiolovelvollisuutta. Päämiehen tulee voida luottaa siihen, että hänen asiamiehensä edistää oikeudenkäynnissä vain hänen etujaan ja että päämiehen antamat tiedot eivät kulkeudu vastapuolelle tai tämän asiamiehelle. Kun vastapuolijäävi koskee jo päättynyttäkin asiamiessuhdetta, on vielä selvemmin epäasianmukaista toimia samanaikaisesti vastapuolen asiamiehenä. Korkein oikeus katsoo, että nämä lähtökohdat on otettava huomioon arvioitaessa esteellisyyttä myös tilanteessa, jossa vastapuolen asiamiehenä toimii toinen samassa asianajotoimistossa työskentelevä asianajaja. Tällöin kysymys on niin sanotusta toimistojäävistä.

Asianajajan palkkiota koskeva riita-asia oli hänen asiakkaittensa pyynnöstä ratkaistu Suomen Asianajajaliiton sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä. Välimiehinä toimineet asianajajat kuuluivat hallitukseen liiton siinä paikallisosastossa, jonka jäsen asiassa vastaajana ollut asianajaja oli. Ratkaisusta ilmenevin perustein välimiesten ei katsottu olleen esteellisiä.

Hovioikeus totesi, että salassapitomääräys oli ollut yksiselitteinen ja että ammattinsa ja työkokemuksensa perusteella asianajaja A:n oli tullut mieltää menettelynsä oikeudenvastaisuus. asianajaja A:n menettelyn harkitsemattomuuteen liittyvien seikkojen perusteella hovioikeus kuitenkin katsoi, että hänen syykseen luettava rikos oli kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Tämän vuoksi hovioikeus tuomitsi asianajaja A:n salassapitorikoksen asemesta salassapitorikkomuksesta sakkorangaistukseen.

Check our other pages :