Lahjanantaja oli antanut pankin notariaattiosastolle toimeksi laatia lahjakirjan, jonka perusteella lahjansaajan puolisolla ei olisi avio-oikeutta lahjoitettavaan omaisuuteen. Notariaattiosaston lakimies oli laatinut lahjakirjan ilman avio-oikeuden poissulkevaa ehtoa seurauksin, että lahjansaaja oli sen vuoksi joutunut maksamaan tasinkoa puolisolleen myös lahjoitetun omaisuuden arvon perusteella.
Lahjansaajan lakimieheen kohdistama vahingonkorvausvaatimus hylättiin, koska hän pankin työntekijänä ei ollut lahjansaajalle vastuussa pankin saaman toimeksiannon virheellisestä täyttämisestä aiheutuneesta vahingosta. Lakimies ei ollut korvausvastuussa lahjansaajalle myöskään vahingonkorvauslain nojalla, koska hänen virheensä oli tapahtunut vain pankin sopimusvelvoitteen täyttämisessä.Ään.
Yhdistyksen lakimies, jolla oli nimenkirjoitusoikeus yhdessä toisen nimenkirjoitukseen oikeutetun kanssa, ei ollut esteellinen todistamaan yhdistyksen hyväksi tehtyä testamenttia.
Alan kirjallisuudessa on esitetty (Leena Linna ja Esko Varilo, Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö perheissä, Lakimies 2/1991 sivut 137 - 147), että nykyisten tutkimusten mukaan alle kolme prosenttia seksuaalisesta hyväksikäytöstä kertovista lapsista valehtelee. Valehtelemista esiintyy ensinnäkin huoltajuusriitojen yhteydessä, kun psyykkisesti häiriintynyt vanhempi painostaa lapsen valehtelemaan. Toisena tilanteena ovat tapaukset, joissa lapsi on jo aikaisemmin insestin vuoksi joutunut tutkimuksiin, jotka ovat kuitenkin päättyneet hänen kannaltaan kesken. Mahdollista on myös, että lapsi on jo nuoruusiässä kehittynyt asosiaaliseen suuntaan ja haluaa tietoisesti vahingoittaa jotakin aikuista. Lapsen valehdellessa on tunnusomaista, että lapsi pyrkii tekemään tapauksesta julkisen ja puhuu siitä avoimesti.
Kanteen mukaan yhdistyksen nimi oli yhdistyslain 49 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla harhaanjohtava. Yhdistyksen nimi sisälsi asianajajan lailla suojattuun ammattinimikkeeseen erehdyttävästi viittaavat ilmaisut "attorneys" ja "attorneys at law", minkä harhaanjohtavuutta lisäsi auktorisointiin viittaava etuliite "authorized". Myös suomen- ja ruotsinkieliset, lakimies-nimikkeeseen yhdistetyt auktorisointiin viittaavat ilmaisut olivat harhaanjohtavia, koska Suomessa lakimiehiltä ei yleisesti edellytetä minkäänlaista auktorisointia. Nämä ilmaisut antoivat lisäksi vaikutelman siitä, että yhdistyksen jäseniltä edellytettäisiin jonkinlaista korkeampiasteista auktorisointia kuin muilta lakimiehiltä, asianajajat mukaan lukien.
Hovioikeus katsoi, että asiassa ei ole esitetty oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua perustetta käyttää avustajaa, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa. Lisäksi hovioikeus totesi, että B:tä avustanut lakimies esiintyi samana päivänä erään toisen asian käsittelyssä Helsingin käräjäoikeudessa, joten B:n asian hoitamisen vuoksi avustajalle ei ole edes syntynyt korvattavia kuluja ja ajanhukkaa. Hovioikeus hylkäsi pyynnön matkustamisesta aiheutuneiden kulujen ja ajanhukan korvaamisesta.
A:ta ei ole aikaisemmin rikoksista tuomittu. Tämä ja myös edellä todettu oikeudenkäynnin kesto puoltavat
Joukkoon on kuulunut myös lakimies, jonka tehtävänä on ollut avustaa komentajaa kurin ja järjestyksen ylläpidossa ja muissa oikeudenhoitoon kuuluvissa asioissa, johtaa rikostutkintaa ja syytteeseenpanoa sekä valmistella ja esitellä komentajan ratkaisua vaativat kurinpitoasiat. Lakimiehen tehtävänä on ollut myös projektiesityksiä koskevien asiakirjojen laadinta ja esittely komentajalle tämän päätöksentekoa varten. Esitetyn selvityksen mukaan rauhanturvajoukon piirissä tapahtuneiden rikosten tutkinnasta ovat käytännössä huolehtineet joukossa palvelleet ja siviilissä poliisin ammatissa toimineet sotilaat.
Varat ovat olleet C:n kuollessa C:n ja D:n yhteisillä tileillä. Edellä todetuin tavoin C:n ja D:n toimet varojen suhteen ennen heidän kuolemaansa eivät ole olleet sellaisia, että A:lla ja B:llä olisi niiden vuoksi ollut perusteita pitää varoja itselleen lahjoitettuina. Siinäkin tapauksessa, että varoja, toisin kuin nyt, olisi koskenut edes sitova lahjanlupaus, sellaiset varat olisi tullut merkitä perunkirjoituksessa kuolinpesän varoiksi ja lahjanlupaukset puolestaan perittävän veloiksi. Näin ollen A:lla ja B:llä, ottaen huomioon myös sen, että B on ollut tuomarin tehtävissä toimiva lakimies, ei ole ollut perusteita jättää varoja perukirjaan merkitsemättä. Suostuessaan toimimaan uskottuina miehinä A:n isän C:n jälkeisessä perunkirjoituksessa kuolinpesän osakas A ja aviomiehensä B, joka on myös laatinut perukirjan, ovat voineet varmistaa, ettei varojen omistusta koskeva kysymys ole tullut ulkopuolisten uskottujen miesten arvioitavaksi. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A ja B ovat uskottuina miehinä olennaisesti vaikuttaneet siihen, että kyseiset varat on jätetty merkitsemättä perukirjaan. A ja B ovat siten syyllistyneet veropetokseen tekijöinä.
Tamperelaisen asianajotoimiston palveluksessa oleva asianajaja A on oikeusapulain nojalla määrättynä yksityisenä avustajana avustanut päämiestään B:tä Vantaan käräjäoikeudessa petosta ynnä muuta koskevassa asiassa. Käräjäoikeus on määrännyt valtion varoista maksettavaksi A:lle palkkiota paitsi tarpeellisista toimenpiteistä myös ajanhukasta matka-ajalta ja matkakulujen korvausta. Helsingin hovioikeus on sen sijaan hylännyt B:tä hovioikeudessa avustaneen, A:n kanssa samassa toimistossa työskentelevän lakimiehen vaatimuksen matkasta aiheutuvan ajanhukan ja kulujen korvaamisesta. Hovioikeuden mukaan asiassa ei ollut esitetty perustetta määrätä B:n avustajaksi A, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä Vantaan käräjäoikeudessa. Hovioikeus viittasi lisäksi siihen, että A:n puolesta esiintynyt lakimies oli samana päivänä avustanut toista henkilöä Helsingin käräjäoikeudessa, ja katsoi, ettei sen vuoksi edes ollut syntynyt korvattavia kuluja ja ajanhukkaa.
Hovioikeus toimitti pääkäsittelyn B:n valituksen johdosta. Pääkäsittelyssä B:tä avusti A:n sijaan toinen saman tamperelaisen asianajotoimiston palveluksessa oleva lakimies. Tämä pyysi, että A:lle maksetaan palkkioksi avustajantehtävästä hovioikeudessa 900 euroa, joka sisälsi palkkion myös neljän tunnin matka-ajalta, ja korvaukseksi asian käsittelyn vaatimasta edestakaisesta matkasta Tampereelta Helsinkiin arvonlisäveroineen 69,46 euroa. Matkustamisesta aiheutuneiden kustannusten osalta pyynnön perusteena esitettiin A:n ja B:n aikaisempi asiakassuhde.
B oli perinnönjaon hetkellä ollut 61-vuotias. Hän oli koulutukseltaan lakimies ja hänellä oli hallitusneuvoksen virka kauppa- ja teollisuusministeriössä. Hänen vakituinen asuinpaikkansa oli Helsinki. Pesänjakajan kannan mukaisen ratkaisun perusteella B olisi tullut perintökaaren 25 luvun 7 §:ssä säädetyn viljelyvelvoitteen vuoksi tilanpidonjatkajana viljelemään tilaa yli vanhuuseläkeiän, eikä hänellä ollut sanotussa lainkohdassa tarkoitettua perillistä tai muuta sellaista läheistä henkilöä, jolle hän olisi voinut luovuttaa viljelmän rikkomatta itselleen asetettua velvollisuutta.
Pesänosituksen uskotut miehet, joista toinen oli lakimies, olivat ilmoittaneet kiinteistön olevan miehen yksityistä omaisuutta vaikka vaimolla lain mukaan oli siihen naimaosa. Kun vaimo oli allekirjoittanut osituskirjan siinä uskossa, että toimituksessa oli menetelty laillisesti, ositus julistettiin tuon erehdyksen johdosta mitättömäksi.
Kommandiittiyhtiön puolesta toiminut A on toimeksiannon vastaanottaessaan tiennyt, että päävelallinen oli asetettu konkurssiin ja että konkurssioikeudenkäynti oli vireillä. Saatavan valvonta konkurssissa ja valvonnan riitauttamiseen liittyvän erillisen vahvistuskanteen loppuun ajaminen ovat olleet takaussaatavaa koskevan vaatimuksen menestymisen välttämättömiä edellytyksiä. Osakeyhtiön puolesta toiminut W ei ole lakimies. Hän on vuoden 1976 alusta tullut Osuuspankkien Keskusliiton palvelukseen ja siitä lähtien toiminut osuuspankin palveluksessa ollen vuodesta 1983 lähtien Kemiön aluekonttorin johtajana. Näin hänellä on ollut käytännön kokemusta myös lakiasioista. Toimeksiannon W on antanut osakeyhtiön edustajana. Kommandiittiyhtiöllä ei ole ollut perusteltua syytä olettaa, että osuuspankin lakimies valvoisi osakeyhtiön etua asiassa.
Normaalia on, että se, joka huolehtii saatavan valvonnasta konkurssissa, ryhtyy myös valvonnan riitauttamisen johdosta toimiin konkurssituomiossa osoitetun eri oikeudenkäynnin vireille panemiseksi. Tähän nähden kommandiittiyhtiö ja A ovat olleet oikeutettuja luottamaan siihen, että osakeyhtiö ilmoituksensa mukaisesti huolehtii niistä toimenpiteistä, joihin saatavan valvominen konkurssissa antaa aiheen. Osuuspankki Raaseporin Kemiön aluekonttorin johtajana toiminut W, jolla tosin ei ole ollut lakimieskoulutusta mutta jonka voidaan edellyttää pitkän pankkialan kokemuksensa perusteella mieltäneen riitautuksen ja konkurssituomiossa annetun eri oikeudenkäyntiä koskeneen osoituksen merkityksen, onkin toimittanut saamansa otteen konkurssituomiosta toimenpidekyselyin pankkinsa lakimiehelle. Tämä ei ollut kuitenkaan ryhtynyt asian johdosta toimenpiteisiin, vaan oli ilmoittanut, että osuuspankin valvonnat olivat kunnossa ja että toinen lakimies hoiti kantajayhtiön asioita. Kommandiittiyhtiölle tai A:lle W ei ole ilmoittanut riitautuksesta eikä toimittanut näille jäljennöstä konkurssituomiosta. Kommandiittiyhtiöllä ja A:lla ei ole ollut velvollisuutta näissä olosuhteissa oma-aloitteisesti seurata konkurssioikeudenkäyntiä eikä ilman eri toimeksiantoa ryhtyä riitauttamisen edellyttämiin toimenpiteisiin.
Kysymyksessä oleva asia, jonka käsittelyn yhteydessä käräjätuomari A oli syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen, oli pienehkö laskusaatavaa koskeva velkomusasia. Antaessaan asiassa yksipuolisen tuomion käräjätuomari A oli kertomansa mukaan ottanut huomioon oikeusturvanäkökohdat, koska B:llä ja C:llä oli ollut mahdollisuus hakea yksipuoliseen tuomioon takaisinsaantia. Käräjätuomari A oli myös postitiedoksiannon epäonnistuttua ja ennen kuulutushaasteiden antamista varmistautuakseen menettelynsä oikeellisuudesta tiedustellut E:n asiamieheltä Suomessa, joka on ollut asianajotoimintaa yleisesti harjoittava lakimies, B:n ja C:n voimassaolevaa osoitetta.
Ostajien lakimies on tarkastanut välittäjän laatiman kauppakirjaluonnoksen ja tehnyt siihen muutoksia. Tämä ei vähennä ostajien oikeutta korvaukseen välittäjältä, koska vahinko on aiheutunut siitä, ettei välittäjä valvonut kaupan loppuunsaattamista ja kauppaehtojen toteutumista.
A:n lakimies oli toiminut B:n asiamiehenä sekä yhtiön mentyä konkurssiin konkurssipesän asiamiehenä oikeudenkäynnissä. Asiamies oli laskuttanut toimenpiteistään konkurssipesää. Osa laskuista oli koskenut toimenpiteitä, jotka oli suoritettu ennen konkurssia ja osa toimenpiteitä, jotka oli tehty konkurssin alkamisen jälkeen.
Asiamiespakkoa koskevan säännöksen keskeisenä tarkoituksena on edellä esitetyin tavoin ollut vähentää ilmeisen perusteettomien hakemusten tekemistä Korkeimpaan oikeuteen sekä parantaa aiheellisten hakemusten laatua ja siten edesauttaa hakemusten perusteiden asianmukaista arviointia. Se, että ylimääräistä muutoksenhakua koskevan hakemuksen tarpeellisuuden arvioi objektiivisesti asian suhteen ulkopuolinen, oikeudenkäyntiasiamieheltä edellytetyt kelpoisuusvaatimukset täyttävä lakimies, toteuttaa tätä lain tarkoitusta. Korkein oikeus toteaa, että tässä suhteessa merkitystä ei ole sillä, onko hakijana itsekin oikeudenkäyntiasiamiehen kelpoisuuden omaava henkilö tai muu oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut henkilö.
Mielisairauden vuoksi holhottavaksi määrätyn miehen holhous oli jaettu siten, että hänen vaimonsa hoiti hänen henkilökohtaisia ja toiseksi holhoojaksi määrätty lakimies taloudellisia asioita.
Vaikka en yleisesti pidä asianmukaisena sellaista menettelyä, että asianajajan toimistossa työskentelevä lakimies laatii hakemuksen tuon asianajajan määräämiseksi pesänjakajaksi, katson nyt käsillä olevassa asiassa esitetyn selvityksen perusteella, ettei pelkästään tämä olosuhde ole voinut vaarantaa X:n puolueettomuutta toimia pesänjakajana.
Hyva asianajaja pystyy antamaan selkean kuvan miten asiaa pitaa hoitaa
Lakimies tai juristi on yleisnimike jolla tarkoitetaan juridisen korkeakoulututkinnon suorittanutta henkiloa. Keskeinen ero asianajajan ja lakimiehen valilla on koulutuksen taso. Asianajaja on suorittanut korkeakoulututkinnon lisaksi erillisen asianajajatutkinnon.
Vaikka todistajalla olisikin oikeus kieltaytya todistamasta hanen on kutsun saatuaan kuitenkin aina tultava oikeuteen.