Rikosperusteinen Takavarikko

Kansallisen lain säännöksiä on direktiivien tulkintavaikutuksesta johtuen tulkittava niin, että direktiivin tarkoittama päämäärä saavutetaan. Siten rikoshyödyn määritelmää olisi tulkittava direktiivin 2 artiklan 1 kohdan sanamuodon ja tarkoituksen mukaan. Viime kädessä kansallinen laki olisi jätettävä soveltamatta, jos se on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa. Direktiiviä täytäntöönpantaessa lähtökohtana kuitenkin tulisi olla, että kansallinen lainsäädäntö saatetaan sopusointuun direktiivin velvoitteiden kanssa siten, että ristiriidat lain ja direktiivin säännösten välillä poistetaan. Nyt käsiteltävässä tapauksessa rikoshyödyn sanamuodon muuttaminen sinällään ei olisi välttämätöntä, koska sanamuotojen välillä ei ole ristiriitaa. Välillisen hyödyn sisällyttäminen rikoshyödyn määritelmään ei luonnollisestikaan merkitse luopumista syy-yhteydestä rikollisen teon ja hyödyn välillä. Toinen vaihtoehto olisi se, että lakiin otettaisiin hyödyn määritelmä, kuten on tehty esimerkiksi Ruotsissa, tai että rikoslain 10 luvun 2 §:ää muutettaisiin niin, että siitä näkyisi mahdollisuus arvon menettämiseen ja esineellisen konfiskaation osalta mahdollisuus tuomita menetetyksi rikoksella saatu omaisuus tai sen tilalle tullut omaisuus.