Hyvää asianajajatapaa koskevissa ohjeissa (tapaohjeet, 15.1.2009, muut. 8.6.2012) on kehitetty varsin yksityiskohtaisia ja laaja-alaisia esteellisyysperusteita. Käsitteitä "asia" ja "sama asia" käytetään asianajajan esteellisyyttä koskevissa ohjeissa selvästi oikeudenkäymiskaaren soveltamisalaakin laajemmassa merkityksessä, koska asialla tarkoitetaan niissä myös sellaisia tehtäviä, esimerkiksi sopimuksen laatimisia, joilla ei ole mitään yhteyttä tuomioistuinmenettelyihin (ks. tapaohjeet, 6.1. kohdan 2 alakohta). Muut kuin asioiden samuuteen perustuvat tapaohjeiden esteellisyysperusteet ovat tahdonvaltaisia siten, että asiakas voi antaa suostumuksensa siihen, että asianajaja ottaa vastaan tehtävän esteellisyysperusteen täyttymisestä huolimatta.
Käräjäoikeus on liikehuoneiston vuokrasopimusta koskevan riita-asian valmisteluistunnossa tiedustellut asianajaja X:ltä, miksi asianajotoimisto toimii samanaikaisesti sekä yhtiön että sen vastapuolen asiamiehenä. X:n mukaan liikehuoneiston vuokrasopimusta ja lisenssiopimusta koskevissa riita-asioissa ei ole ollut kysymys samoista asioista. X on lisäksi toimittanut käräjäoikeudelle yhtiön antaman suostumuksen sille, että hän voi toimia yhtiön asiamiehenä asiassa.
Asianajaja A oli toiminut rikoksesta epäillyn S:n avustajana tähän kohdistetun vangitsemisvaatimuksen istuntokäsittelyssä 19.12.2012. Käräjäoikeus oli määrännyt vangitsemisasian käsiteltäväksi yleisön läsnä olematta ja vangitsemisvaatimuksen johdosta annetun ratkaisun perustelut ja muut oikeudenkäyntiasiakirjat salassa pidettäviksi syytteen käsittelyyn saakka tai kunnes asia on jätetty sillensä. Käräjäoikeus oli lisäksi määrännyt S:lle yhteydenpitorajoituksen, joka koski kaikkia muita henkilöitä kuin asianajaja A:ta.
Asianajajista annetussa laissa on lähdetty siitä, että asianajajan ammatti vaatii harjoittajaltaan itsenäisyyttä sekä suhteessa päämieheen että muihin. Tältä kannalta katsoen on mahdollista, että asianajajan huomattava velkaantuminen johtaa tilanteeseen, jossa hänen itsenäisyytensä asianajajana esimerkiksi suhteessa velkojaan saattaa vaarantua.
Tutkittavana olevaa rikosta koskevien, A:n kuulustelupöytäkirjaan tehtyjen merkintöjen mukaan häntä on esitutkintakuulustelun aluksi muistutettu oikeudesta olla myötävaikuttamatta rikosepäilynsä selvittämiseen ja siitä, että mikäli hän kuitenkin kertoo tietoja epäillystä rikoksesta, näitä tietoja voidaan myös käyttää näyttönä oikeudenkäynnissä. Samoin A:lle on kerrottu oikeudesta käyttää avustajaa ja huomautettu, että avustajan käyttäminen voisi parantaa puolustautumismahdollisuuksia. Edelleen pöytäkirjaan tehdyn merkinnän mukaan A on ilmoittanut, ettei hän tarvitse avustajaa kuulusteluun. Korkein oikeus todennee, että A samoin kuin loppulausunnon myöhemmin laatinut, A:ta tuolloin avustanut asianajaja ovat myös koulutuksensa ja ammattinsa perusteella olleet tietoisia mainituista oikeuksista.
Hovioikeus lausui, että A oli valituksessaan katsonut asianajajaliiton menettelyn häntä koskevassa kurinpitoasiassa olevan ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan määräysten kanssa asian käsittelyn julkisuuden, välittömyyden ja muutoinkin oikeudenmukaisuuden osalta. Puheena olevassa kurinpitomenettelyssä oli kysymys jäsenyydestä erottamisesta yleisestä asianajajayhdistyksestä, jonka jäseneksi hakiessaan A:n oli katsottava samalla itseään sitovalla tavalla hyväksyneen liittoa koskevat säännökset ja sille vahvistetut säännöt ja ohjeet sisällöltään. A:lle oli varattu tilaisuus tulla henkilökohtaisesti kuulluksi liiton kurinpitolautakunnan kokouksessa, jossa A:n erottamista oli käsitelty. A ei ollut kuitenkaan käyttänyt tarjottua mahdollisuutta hyväkseen. A ei myöskään ollut pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista hovioikeudessa. Kurinpitomenettelyssä oli toimittu asianajajista annetun lain, liiton sääntöjen ja hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden mukaisesti.
Syyttäjä nimesi todisteeksi asianajaja A:n tekemästä salassapitorikoksesta muun ohella syytteessä tarkoitettua puhelinkeskustelua koskevan telekuuntelutallenteen ja asianajaja A:n avustajan esitutkintavaiheessa laatiman kirjallisen loppulausunnon.
Mainitsemillaan ja muutoin kurinpitolautakunnan päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut Suomen Asianajajaliiton hallituksen päätöstä
Korkein oikeus katsoi, että asianajaja oli esteellinen toimimaan asiamiehenä asiassa
Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään (KKO 1995:191 ja KKO 1996:99) tulkinnut kysymyksessä olevaa, jo vuoden 1734 laissa ollutta säännöstä oikeudenkäyntiasiamiehen esteellisyydestä laajentavasti tilanteissa, jotka rinnastuvat sellaisiin tapauksiin, joihin säännös sanamuotonsa mukaisesti soveltuu. Ratkaisussaan KKO 1995:191 Korkein oikeus piti yksityishenkilön velkajärjestelyssä selvittäjäksi määrättyä henkilöä esteellisenä toimimaan velallisen asiamiehenä ja oikeudenkäyntiavustajana maksuohjelman muuttamista koskevassa asiassa. Ratkaisussa KKO 1996:99 konkurssipesän pesänhoitaja katsottiin esteelliseksi toimimaan velkojan asiamiehenä tämän hakiessa lainvoiman saaneen konkurssituomion purkamista siltä osalta kuin hänen valvontansa oli hylätty. Nyt kysymyksessä olevasta vastapuolijäävistä on ollut kysymys ratkaisussa KKO 1990:16. Siinä Korkein oikeus katsoi, ettei asianajaja saanut olla tuomion purkamista hakevan henkilön asiamiehenä, koska hän oli ollut purettavaksi pyydettyyn tuomioon johtaneessa asiassa vastapuolen avustajana ja asiamiehenä.
Katson, ettei asianajaja X ole ollut oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla esteellinen toimimaan yhtiön oikeudenkäyntiasiamiehenä asiassa. Perustelen kantaani seuraavasti.
Asianajajista annetun lain 1 §:n mukaan asianajaja on se, joka on maan yleisen asianajajayhdistyksen jäsenenä merkitty asianajajaluetteloon. Suomen Asianajajaliitto on lain tarkoittama yleinen asianajajayhdistys. Liiton sääntöjen perusteella sen jäsenet ovat asianajajia eikä asianajaja voi olla kuulumatta liittoon. Lain 2 §:n mukaan asianajajayhdistyksen on säännöissään mainittava, miten asianajajan päämiehelle varataan oikeus saada hänen ja asianajajan välinen muun muassa palkkiota koskeva riita välimiesmenettelyin ratkaistuksi. Liiton sääntöjen 34 §:n mukaan liiton hallitus toimii välimiesoikeutena mainitunlaista riitaa ratkaistaessa. Sääntöjen 36 §:n mukaan hallitus voi kuitenkin määrätä välimiehiksi kolme omaa jäsentään tai varajäsentään taikka liiton jonkin osaston hallituksen jäsentä. Sääntöjen mukaan kaikkien hallituksen jäsenten tulee olla asianajajia. Välimiehinä voivat siis toimia vain asianajajat.
Käräjä- ja hovioikeus ovat arvioidessaan X:n esteellisyyttä soveltaneet oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momenttia. Säännöksen mukaan oikeudenkäyntiasiamiehenä tai avustajana ei saa toimia se, joka on ollut asiassa vastapuolen asiamiehenä tai avustajana. Säännöksessä kuvattua esteellisyysperustetta kutsutaan vastapuolijääviksi. Tässä asiassa on ensin arvioitava kysymystä siitä, voiko oikeudenkäymiskaaressa säännelty vastapuolijäävi muodostua tilanteessa, jossa vastapuolen asiamiehenä toimii toinen samassa asianajotoimistossa työskentelevä asianajaja.
Tapaohjeiden 6.3 kohdan sanamuoto ei viittaa pelkkään tietojen saamisen mahdollisuuteen eikä siihen, että jo vaara saada sanottuja tietoja muodostaisi esteellisyyden. Valvonta-asioiden ratkaisukäytännöstä ei toisaalta ole todettavissa ratkaisuja, joissa olisi edellytetty yksilöityä selvitystä asianajajan saamista tiedoista. Riittävänä on pidetty sitä, että asianajaja oli ilmeisesti saanut kantelijan toimeksiannon aikana kantelijan taloudellista asemaa koskevia tietoja, joilla saattoi olla liityntä vireillä olevaan riita-asiaan (valvontakertomus 2013 s. 32), tai että asianajaja oli voinut aikaisemmassa tehtävässään saada tietoonsa sellaisia seikkoja, joilla voi olla merkitystä uuden toimeksiannon hoitamisessa (ratkaisu 7.5.2010), taikka että asianajajan oli pitänyt saada kantelijan toimeksiantoja vuosikausia hoitaessaan sellaisia tietoja, joilla saattoi olla merkitystä tarjotun tehtävän hoitamiselle (täysistuntoratkaisu 23.5.2006).
Tapaohjeiden asianajotoiminnan perusarvoja koskevassa osassa edellytetään muun muassa, että asianajajan on tehtävän vastaanottaessaan ja sitä hoitaessaan oltava esteetön (3.3 kohta). Tapaohjeiden esteellisyyttä koskevassa osassa on esteellisyyttä salassapito- ja vaitiolovelvollisuuden perusteella koskeva 6.3 kohta, jonka mukaan asianajaja ei saa ottaa hoitaakseen tehtävää, jos muussa tehtävässä saadut salassapito- tai vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvat seikat saattavat haitata asianajajan kykyä täysipainoisesti valvoa asiakkaansa etua.
Hovioikeus totesi, että käräjäoikeuden lakiin perustunut salassapitomääräys oli kattanut kaikki salassapidettäviksi määrätyt tiedot, jotka sisältyivät oikeudenkäyntiaineistoon tai olivat tulleet ilmi vangitsemisistunnossa. Hovioikeus katsoi, ettei asiassa ollut merkitystä sillä, oliko asianajaja A saanut ulkopuoliselle ilmaisemansa tiedot S:ltä tai päättelynsä perusteella jo ennen salassapitomääräyksen antamista, kun asianajaja A olisi saanut ilmaista ulkopuoliselle vain ne seikat, jotka ilmenevät käräjäoikeuden vangitsemispäätöksen julkisesta versiosta. Kun asianajaja A:n ilmaisemat tiedot koskivat käräjäoikeuden salassapitomääräyksen kattamia rikoksen tekotapaa ja poliisin tutkintatoimenpiteitä koskevia seikkoja, hovioikeus katsoi, että asianajaja A:n menettely täytti salassapitorikoksen tunnusmerkistön.
Asianajaja toimi riita-asiassa yhtiön oikeudenkäyntiasiamiehenä. Yhtiöllä oli samaan aikaan vireillä myös toinen riita-asia, joka perustui osittain samaan tapahtumainkulkuun ja tosiseikastoon, ja jossa yhtiön vastapuolen oikeudenkäyntiasiamiehenä toimi asianajajan kanssa samassa toimistossa työskentelevä toinen asianajaja.
Avustajien hovioikeudessa esittämistä laskuista ilmenee seuraavaa: asianajaja F on vaatinut hovioikeudessa tekemistään toimenpiteistä palkkiota 110 euron tuntipalkkion mukaan laskettuna myös siltä osin kuin palkkioon oikeuttava työ on tehty ennen 1.1.2014. asianajaja G on vaatinut palkkiota 100 euron tuntipalkkion mukaan niistä toimenpiteistä, jotka on tehty vuonna 2013. asianajaja H on esittänyt kaksi erilaista laskua, joista toisessa on laskutettu vuonna 2013 tehdyistä toimenpiteistä 100 euron ja toisessa 110 euron mukaisesti.
Asianajajista annetun lain 6 §:n 1 momentin ja 6 a §:n 3 momentin sekä hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 50 §:n perusteella asianajajan tuli vastata hänelle kurinpitoasiassa esitettyihin kysymyksiin avoimesti ja totuudenmukaisesti. A ei ollut ilmoittanut kurinpitolautakunnalle velkojaan ja varojaan ja oli täten laiminlyönyt velvollisuutensa asianajajana.
Asianajotoimistossa työskentelevä asianajaja X on toiminut yhtiön asiamiehenä vuokrasopimusta koskevassa riita-asiassa, jossa I Oy on kanteessaan vaatinut yhtiöltä erääntyneitä vuokrasaatavia ja korvausta menetetyistä vuokratuloista. Yhtiö on vastakanteessaan vaatinut muun ohella korvausta vuokrahuoneistossa suorittamistaan mutta I Oy:n vastuulle kuuluneista muutostöistä, vuokrahuoneiston käyttöönoton viivästymisestä aiheutuneesta liiketaloudellisesta menetyksestä ja uuden liiketilan hankkimisesta johtuneista kustannuksista ja muuttokustannuksista sekä vuokranalennusta, koska huoneisto ei vastannut sovittua.
Korkeimmassa oikeudessa kysymys on siitä, onko X ollut esteellinen toimimaan yhtiön asiamiehenä vuokrasopimusta koskevassa riita-asiassa sen vuoksi, että saman asianajotoimiston toinen asianajaja on samaan aikaan vireillä olleessa toisessa riita-asiassa toiminut yhtiön vastapuolen asiamiehenä. Lisäksi kysymys on siitä, saako tuomioistuin määrätä esiintymiskiellon asiamiehen esteellisyyden perusteella.
Vaikka todistajalla olisikin oikeus kieltaytya todistamasta hanen on kutsun saatuaan kuitenkin aina tultava oikeuteen.
Jos vastaaja ei saavu oikeuteen tuomioistuin voi asettaa hanelle uhkasakon tai maarata poliisin noutamaan hanet oikeuden eteen. Uhkasakko on ennalta maaratty rahasumma joka vastaajan on maksettava jos han ei noudata maaraysta.
Syyttajat ovat koulutukseltaan juristeja. Syyttajan tehtavana on arvioida poliisitutkinnan perusteella onko todennakoisia syita epailla rikoksen tapahtuneen ja tarpeen sen vuoksi nostaa syytetta.