Oulu Ihmisoikeusjuristi

Hometalo Lakimies Oulu

Aiesopimukseksi otsikoidun asiakirjan 1. kohta ja sopimuksen liitteeksi otettu kauppakirjaluonnos ovat sanamuodoltaan yksiselitteisiä. Aiesopimuksen 1. kohdassa on myös määrätty ajankohta, johon mennessä osakkeita koskeva kauppakirja on allekirjoitettava. Kauppakirjaluonnokseen on otettu kaikki sopimuksen olennaiset ainesosat täsmällisesti määriteltyinä eikä asianosaisten kesken ole ollut erimielisyyttä ehtojen sisällöstä. Aiesopimuksen on kaupungin puolelta allekirjoittanut muun muassa kaupunginjohtaja ja yhtiöiden puolelta niiden lakimies. Sopimus on allekirjoitettu kaupunginhallituksen hyväksyttyä sen. Tämän vuoksi aiesopimus on sen otsikosta huolimatta 1. kohdan osalta osakekannan kauppaa koskeva sitova esisopimus.

Ostajien lakimies on tarkastanut välittäjän laatiman kauppakirjaluonnoksen ja tehnyt siihen muutoksia. Tämä ei vähennä ostajien oikeutta korvaukseen välittäjältä, koska vahinko on aiheutunut siitä, ettei välittäjä valvonut kaupan loppuunsaattamista ja kauppaehtojen toteutumista.

Alan kirjallisuudessa on esitetty (Leena Linna ja Esko Varilo, Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö perheissä, Lakimies 2/1991 sivut 137 - 147), että nykyisten tutkimusten mukaan alle kolme prosenttia seksuaalisesta hyväksikäytöstä kertovista lapsista valehtelee. Valehtelemista esiintyy ensinnäkin huoltajuusriitojen yhteydessä, kun psyykkisesti häiriintynyt vanhempi painostaa lapsen valehtelemaan. Toisena tilanteena ovat tapaukset, joissa lapsi on jo aikaisemmin insestin vuoksi joutunut tutkimuksiin, jotka ovat kuitenkin päättyneet hänen kannaltaan kesken. Mahdollista on myös, että lapsi on jo nuoruusiässä kehittynyt asosiaaliseen suuntaan ja haluaa tietoisesti vahingoittaa jotakin aikuista. Lapsen valehdellessa on tunnusomaista, että lapsi pyrkii tekemään tapauksesta julkisen ja puhuu siitä avoimesti.

Kuten enemmistö toteaa, oikeustieteellisessä keskustelussa olosuhdetahallisuuden sisällöstä ja tunnusmerkistöerehdyssäännöksen merkityksestä sen suhteen on esitetty erilaisia käsityksiä. Eräiden näkemysten mukaan rikoslain 4 luvun 1 § ei tehdyn rajauksen johdosta ole olosuhdetahallisuuden kannalta merkityksellinen (Pekka Koponen, Talousrikokset rikos- ja prosessioikeuden yhtymäkohdassa, 2004, s. 118 - 120, 250). Toisaalla on katsottu, ettei viimeksi mainittua säännöstä voida laillisesti sivuuttaa olosuhdetahallisuuden sisältöä määritettäessä, ja että termi ”olla selvillä” merkitsee samaa kuin todennäköisyystahallisuusmääritelmän ”varsin todennäköisenä pitäminen” (Jussi Matikkala, Lakimies 2007, s. 110 - 111). Todennäköisyyttä ainoana perusteltavissa olevana rajanvetomallina on viimeksi puollettu ratkaisua KKO 2012:66 kommentoivassa artikkelissa (Jussi Tapani, Defensor Legis 2012, s. 613 - 615). Vapaamielisemmin käsitteeseen ”olla selvillä” suhtautuen on katsottu, ettei käsitteitä tarvitse rinnastaa, koska ”varsin todennäköisen” sisällöstä ei ole selvyyttä. Olosuhdetahallisuus yhdistettynä tarpeeseen ratkaista tarkoituksellisen tietämättömyyden ongelma tulisikin tällöin määritellä niin sanottuna tasapainotahallisuutena (Dan Frände, Allmän straffrätt, 2004, s. 136 - 141, Yleinen rikosoikeus, 2005, s. 131 - 136, sama teos 2. painos 2012, s. 127 ja teoksessa Da mihi factum, dabo tibi ius, Korkein oikeus 1809 - 2009, 2009, s. 234).

Oulu Ihmisoikeusjuristi

Juristi Palvelut Oulu

Oikeusapu Yksityinen Lakimies Oulu

B oli perinnönjaon hetkellä ollut 61-vuotias. Hän oli koulutukseltaan lakimies ja hänellä oli hallitusneuvoksen virka kauppa- ja teollisuusministeriössä. Hänen vakituinen asuinpaikkansa oli Helsinki. Pesänjakajan kannan mukaisen ratkaisun perusteella B olisi tullut perintökaaren 25 luvun 7 §:ssä säädetyn viljelyvelvoitteen vuoksi tilanpidonjatkajana viljelemään tilaa yli vanhuuseläkeiän, eikä hänellä ollut sanotussa lainkohdassa tarkoitettua perillistä tai muuta sellaista läheistä henkilöä, jolle hän olisi voinut luovuttaa viljelmän rikkomatta itselleen asetettua velvollisuutta.

Asiamiespakkoa koskevan säännöksen keskeisenä tarkoituksena on edellä esitetyin tavoin ollut vähentää ilmeisen perusteettomien hakemusten tekemistä Korkeimpaan oikeuteen sekä parantaa aiheellisten hakemusten laatua ja siten edesauttaa hakemusten perusteiden asianmukaista arviointia. Se, että ylimääräistä muutoksenhakua koskevan hakemuksen tarpeellisuuden arvioi objektiivisesti asian suhteen ulkopuolinen, oikeudenkäyntiasiamieheltä edellytetyt kelpoisuusvaatimukset täyttävä lakimies, toteuttaa tätä lain tarkoitusta. Korkein oikeus toteaa, että tässä suhteessa merkitystä ei ole sillä, onko hakijana itsekin oikeudenkäyntiasiamiehen kelpoisuuden omaava henkilö tai muu oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut henkilö.

Hovioikeus katsoi, että asiassa ei ole esitetty oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua perustetta käyttää avustajaa, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa. Lisäksi hovioikeus totesi, että B:tä avustanut lakimies esiintyi samana päivänä erään toisen asian käsittelyssä Helsingin käräjäoikeudessa, joten B:n asian hoitamisen vuoksi avustajalle ei ole edes syntynyt korvattavia kuluja ja ajanhukkaa. Hovioikeus hylkäsi pyynnön matkustamisesta aiheutuneiden kulujen ja ajanhukan korvaamisesta.

Ilmainen Lakimies Oulu

Todistelusta ja myös A:n mainitusta kirjekuoreen tekemästä merkinnästä ilmenee, että hän on suunnitellut testamenttimääräystensä muuttamista ja siten aikaisempien määräysten peruuttamista tällä tavoin. Todistajana kuultu lakimies on katsonut, että A oli itse kykenevä laatimaan testamentin. Testamentti on ollut A:n hallussa, joten hän olisi myös voinut hävittää sen tai peruuttaa säätiön testamenttimääräyksen testamenttiin tekemillään merkinnöillä. On myös ilmeistä, että hän on tiennyt, mikä merkitys alkuperäisen testamentin säilyttämisellä olisi kuoleman sattuessa.

Vaikka en yleisesti pidä asianmukaisena sellaista menettelyä, että asianajajan toimistossa työskentelevä lakimies laatii hakemuksen tuon asianajajan määräämiseksi pesänjakajaksi, katson nyt käsillä olevassa asiassa esitetyn selvityksen perusteella, ettei pelkästään tämä olosuhde ole voinut vaarantaa X:n puolueettomuutta toimia pesänjakajana.

Tupakkalain voimaantulon jälkeen tapahtuneeseen lain vastaisena pidettyyn mainontaan ja myynninedistämistoimintaan oli puututtu sosiaali- ja terveyshallituksen sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksillä. Raastuvanoikeudessa todistajana kuultu lääkintöhallituksen lakimies oli kertonut, että vastaajat olivat rikkoneet tupakkalain mainontakieltoa ja että vuosittain esiintyi kiellettyä tupakkamainontaa, johon lääkintöhallitus puuttui.

Lakimies Lasten Asiat Oulu

Tässä asiassa kanne on perustettu olennaisesti siihen, että yhdistyksen nimi on sen jäsenistöön liittyvien seikkojen osalta harhaanjohtava, koska siinä on yhtäältä yhdistetty auktorisointia koskeva maininta lakimies-nimikkeeseen ja toisaalta käytetty englanninkielistä, väitetysti yksinomaan asianajajiin viittaavaa termiä "attorneys at law".

Pesänjakajaksi esitetty asianajaja oli esteellinen tehtävään, koska hakemuksen pesänjakajan määräämiseksi oli tehnyt lakimies, joka työskenteli ehdotetun henkilön kanssa samassa asianajotoimistossa.

Niin sanottua syyttäjälinjaa edustavissa tutkimuksissa on lakivaliokunnan lausumasta lähtien katsottu, että olosuhdetahallisuus talousrikoksissa edellyttää todennäköisyystahallisuutta vähäisempää mieltämistä, mutta samalla tekijän hyväksyvää tai välinpitämätöntä suhtautumista (Koponen emt. s. 113, 120, 259 - 262, Defensor Legis 2007 s. 45 - 46 ja 49; Ritva Sahavirta, Rahanpesu rangaistavana tekona, 2008, s. 173 - 174). Eräänlaista yksinkertaista mahdollisuustahallisuutta edustavat tutkijat ovat puolestaan katsoneet, etteivät lisäedellytykset ole tarpeen, vaan välinpitämätön suhtautuminen ilmenee jo menettelystä (Jussi Tapani - Matti Tolvanen, Rikosoikeuden yleinen osa - Vastuuoppi, 2008, s. 234; Tapani, Lakimies 2009, s. 179. Ks. toisin Tapani 2012 edellä). On pidetty myös mahdollisena, että lakivaliokunnan mietinnössä ilmaistun olosuhdetahallisuutta koskevan tavoitteen ja tunnusmerkistöerehdystä koskevan säännöksen välillä on ristiriita, johon mietinnössä ei osattu kiinnittää huomiota (Matikkala, Lakimies 2007, s. 111. Samansuuntaisesti Helena Vihriälä, Tahallisuuden näyttäminen, 2012, s. 153).

Asuntokauppa Lakimies Oulu

B on kertonut, että ammattiliiton lakimies oli samana päivänä, jona A siirrettiin tuotantopuolelle työhön, puhelimitse vaatinut A:n palauttamista autonkuljettajan tehtäviin. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi sopinut työnantajan kanssa toimenkuvansa muuttamisesta.

Joukkoon on kuulunut myös lakimies, jonka tehtävänä on ollut avustaa komentajaa kurin ja järjestyksen ylläpidossa ja muissa oikeudenhoitoon kuuluvissa asioissa, johtaa rikostutkintaa ja syytteeseenpanoa sekä valmistella ja esitellä komentajan ratkaisua vaativat kurinpitoasiat. Lakimiehen tehtävänä on ollut myös projektiesityksiä koskevien asiakirjojen laadinta ja esittely komentajalle tämän päätöksentekoa varten. Esitetyn selvityksen mukaan rauhanturvajoukon piirissä tapahtuneiden rikosten tutkinnasta ovat käytännössä huolehtineet joukossa palvelleet ja siviilissä poliisin ammatissa toimineet sotilaat.

A:ta ei ole aikaisemmin rikoksista tuomittu. Tämä ja myös edellä todettu oikeudenkäynnin kesto puoltavat

Suomen Paras Lakimies Oulu

Kommandiittiyhtiön puolesta toiminut A on toimeksiannon vastaanottaessaan tiennyt, että päävelallinen oli asetettu konkurssiin ja että konkurssioikeudenkäynti oli vireillä. Saatavan valvonta konkurssissa ja valvonnan riitauttamiseen liittyvän erillisen vahvistuskanteen loppuun ajaminen ovat olleet takaussaatavaa koskevan vaatimuksen menestymisen välttämättömiä edellytyksiä. Osakeyhtiön puolesta toiminut W ei ole lakimies. Hän on vuoden 1976 alusta tullut Osuuspankkien Keskusliiton palvelukseen ja siitä lähtien toiminut osuuspankin palveluksessa ollen vuodesta 1983 lähtien Kemiön aluekonttorin johtajana. Näin hänellä on ollut käytännön kokemusta myös lakiasioista. Toimeksiannon W on antanut osakeyhtiön edustajana. Kommandiittiyhtiöllä ei ole ollut perusteltua syytä olettaa, että osuuspankin lakimies valvoisi osakeyhtiön etua asiassa.

vankeusrangaistuksen määräämistä ehdolliseksi. A:n toiminta on kuitenkin ollut suunnitelmallista ja pitkäkestoista. A on lisäksi koulutukseltaan lakimies ja hänellä on siten tämän vuoksi ollut keskimääräistä paremmat valmiudet noudattaa yrittäjälle kuuluvia lainsäädäntöön perustuvia velvollisuuksia. Tähän nähden A:n toimintaa on pidettävä erityisen moitittavana. Korkein oikeus toteaa, että rangaistuskäytännössä tämänkaltaisista talousrikoksista vankeus tuomitaan ensikertalaisellekin lähtökohtaisesti ehdottomana (esimerkiksi KKO 2001:24 ja KKO 2005:73). Korkein oikeus päätyy harkinnassaan siihen, että vankeusrangaistus tulee määrätä ehdottomaksi.

Lahjanantaja oli antanut pankin notariaattiosastolle toimeksi laatia lahjakirjan, jonka perusteella lahjansaajan puolisolla ei olisi avio-oikeutta lahjoitettavaan omaisuuteen. Notariaattiosaston lakimies oli laatinut lahjakirjan ilman avio-oikeuden poissulkevaa ehtoa seurauksin, että lahjansaaja oli sen vuoksi joutunut maksamaan tasinkoa puolisolleen myös lahjoitetun omaisuuden arvon perusteella.