Voimassa olevassa esitutkintalaissa on pitkälti direktiiviä vastaavat säännökset avustajan käytöstä esitutkinnassa. Direktiivissä säädetään kuitenkin esitutkintalakia tarkemmin avustajan läsnäolon kieltämisen edellytyksistä. Direktiivi edellyttää esitutkintalain täydentämistä myös läsnäolokieltoa koskevien oikeussuojakeinojen osalta. Lisäksi direktiivi edellyttää esitutkintalain täydentämistä avustajan käyttöä koskevasta oikeudesta luopumisen osalta.
Esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistuksessa tarkennettiin vapaudenmenetyksestä ilmoittamista koskevaa sääntelyä. Poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain (841/2006) 2 luvun 2 §:n mukaan pidätetyn ja kiinni otetun vapaudenmenetyksestä on ilmoitettava pidätetyn ja kiinni otetun osoituksen mukaan hänen läheiselleen tai muulle henkilölle. Jos ilmoittamisesta on erityistä haittaa rikoksen selvittämiselle, ilmoittamista pidättämisestä voidaan päällystöön kuuluvan poliisimiehen päätöksellä lykätä enintään kaksi vuorokautta kiinniottamisesta ja ilmoittamista kiinniottamisesta voidaan lykätä tai se voidaan jättää tekemättä.
Esitutkintalain 4 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan rikoksesta epäiltynä kiinni otetulla, pidätetyllä tai vangitulla on oikeus pitää yhteyttä avustajaansa tapaamalla, kirjeitse ja puhelimitse siten kuin tutkintavankeuslaissa (768/2005) ja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetussa laissa tarkemmin säädetään. Esitutkintaviranomaisen on huolehdittava siitä, että epäillyn ja hänen avustajansa välisen yhteydenpidon luottamuksellisuus turvataan (esitutkintalaki 4 luku 11 § 2 momentti). Vapautensa menettäneen yhteydenpidon rajoittamisesta säädetään pakkokeinolain 4 luvussa.
Edellä mainitut säännökset pääosin täyttävät direktiivin vaatimukset vapautensa menettäneen yhteydenpidon osalta. Direktiivissä säädetään kuitenkin voimassa olevaa lainsäädäntöä tarkemmin muun muassa edellytyksistä, joilla vapaudenmenetyksestä ilmoittamista voidaan lykätä. Direktiivi edellyttää lainsäädännön täydentämistä myös vapaudenmenetyksestä ilmoittamisen lykkäämistä koskevien oikeussuojakeinojen osalta.
Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (1286/2003), jäljempänä EU-luovuttamislaki, 20 §:n mukaan luovutettavaksi pyydetyllä on oikeus käyttää avustajaa. Luovutettavaksi pyydetylle on määrättävä puolustaja, jos hän sitä pyytää. Puolustajan määräämisestä viran puolesta samoin kuin puolustajasta muutoin on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 2 luvussa säädetään. EU-luovuttamislain 17 §:n mukaan luovutettavaksi pyydetyn säilössä pitämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä tutkintavankeudesta säädetään.
Edellä mainitut EU-luovuttamislain säännökset täyttävät direktiivin vaatimukset avustajan käyttämisen ja vapautensa menettäneen yhteydenpidon osalta. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei kuitenkaan ole direktiiviä vastaavia säännöksiä avustajan nimeämisestä luovuttamispyynnön esittäneessä jäsenvaltiossa tai avustajan käyttöä koskevasta oikeudesta luopumisesta.
Oikeusapulain 17 §:n 4 momentin mukaan muutoksenhakutuomioistuin voi päättää, että avustajan palkkiota ja kuluja ei korvata valtion varoista, jos muutoksenhakemus on selvästi perusteeton. Pykälän 1 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin muun ohella syistä, joiden perusteella avustajan palkkiota voidaan alentaa. Oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (290/2008) 9 §:ssä palkkion alentamisperusteena on muun muassa se, että avustaja ei ole tehtävässään noudattanut hyvää asianajotapaa tai osoittanut riittävää ammattitaitoa tai huolellisuutta ja hän on sillä tai muulla tavoin tarpeettomasti pitkittänyt oikeudenkäyntiä taikka asian hoitamisessa on muutoin havaittavissa avustajasta johtuvia laiminlyöntejä tai puutteita.