Esitys vaikuttaisi nykyisten hallintotehtävistä vastaavien henkilöiden (johtavat julkiset oikeusavustajat, johtavat yleiset edunvalvojat sekä osasto-/hallintosihteerit) työtehtäviin sekä tästä johtuen palkkaukseen.
Oikeusministeriö asetti 22.3.2013 valtion oikeusaputoimistojen rakennetyöryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää mahdollisuuksia muodostaa oikeusaputoimistoista nykyistä laajempia hallinnollisia kokonaisuuksia, arvioida yhden oikeusapuviraston perustamisen vaikutuksia sekä tehdä ehdotus oikeusaputoimistojen organisaatiorakenteeksi.
Valtion oikeusaputoimistoista annetun lain (258/2002) 2 §:n mukaan oikeusaputoimistot sijaitsevat oikeusapupalveluiden alueellisen tarpeen mukaan muodostettavissa oikeusapupiireissä. Oikeusaputoimistolla voi tarvittaessa olla useampi kuin yksi toimipaikka. Saman säännöksen mukaan oikeusapupiireistä ja oikeusaputoimistojen toimipaikoista säädetään tarkemmin oikeusministeriön asetuksella.
Holhoustoimen edunvalvontapalveluiden järjestäminen siirtyi kunnilta oikeusministeriön hallinnonalalle ja oikeusaputoimistoihin vuoden 2009 alussa (Laki holhoustoimen edunvalvontapalveluiden järjestämisestä 575/2008, jatkossa järjestämislaki). Edunvalvontapalveluiden järjestämisellä tarkoitetaan huolehtimista siitä, että holhoustoimesta annetussa laissa (442/1999) tarkoitettuja edunvalvojan tehtäviä varten on saatavissa alueellisesti riittävä määrä edunvalvontapalveluja. Edunvalvontapalveluiden järjestämisen yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat oikeusministeriölle. Edunvalvontapalveluiden järjestämisestä vastaa valtion oikeusaputoimisto sille asetuksella säädetyllä edunvalvonta-alueella (1§). Oikeusaputoimistot huolehtivat siitä, että yleisen edunvalvojan palveluita on saatavilla alueellisesti riittävä määrä.
Lähes puolet lausunnonantajista piti kuuden oikeusapupiirin muodostamista parhaimpana vaihtoehtona oikeusaputoimistojen organisaatiomalliksi. Toiseksi parhaimpana vaihtoehtona pidettiin keskusviraston perustamista. Nykyinen organisaatiomuoto sai myös kannatusta. Nykyistä järjestelmää tulisi kuitenkin kehittää.Esitys on valmisteltu oikeusministeriössä virkatyönä. Esitystä on käsitelty säännöllisesti oikeusaputoimen johtajien ja oikeusministeriön välisissä kuukausikokouksissa.
Perustellun pyynnön edunvalvontaan pääsemisestä tai sen lakkauttamisesta voi tehdä henkilö itse, hänen puolisonsa, lapsensa, vanhempansa, sisarensa, muut lähisukulaiset, kunnanviranomaiset (Kommunalbestyrelsen ja Regionsrådet) ja valtion viranomainen (Statsforvaltningen) tai poliisi. Ratkaisun edunvalvojan määräämisestä tekee lähtökohtaisesti valtion viranomainen (Statsforvaltningen), mutta mikäli asia on riitainen, tekee ratkaisun käräjäoikeus. Ratkaisun tekevä viranomainen hankkii ratkaisua varten tarpeellisen lääketieteellisen selvityksen. Edunvalvontaan määrättävälle tulee antaa mahdollisuus tulla kuulluksi. Edunvalvontaa koskeva päätös voidaan tehdä myös määräajaksi.
Uudistus olisi valtiontalouden kannalta kustannusneutraali. Muutos koskee vain johto- ja hallintotehtävissä olevia eli noin 5 prosenttia henkilöstöstä. Heistä osan kohdalla tehtävän vaativuustaso nousee ja osan kohdalla alenee. Tästä syystä heidän tehtäviensä rakenteessa ja palkkauksissa tapahtuisi palkkausjärjestelmän perusteella palkkausmuutoksia, joista aiheutuisi sekä menoja että säästöjä. Henkilöstön kokonaismäärä ei esityksen johdosta kasvaisi. Uudistuksella ei arvioida olevan vaikutuksia toimitila- tai muihin toimintamenoihin, koska toimipaikkoja ei lakkautettaisi tai muutettaisi.
