Tutkintavankeuslaissa on pääosin vastaavat säännökset.
Säännöstä rikosilmoituksen tekemisestä poliisille toimivaltuuksien nojalla esiin tulleista epäillyistä rikoksista ei ole tarpeen säätää. Tuomitun, vangitun tai muuten vapautensa menettäneen tiedot ovat salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 28 kohdan nojalla. Virkamiehen tietoon tullut peruste epäillä rikosta ei ole tällainen tieto, vaan salassapito koskee Rikosseuraamuslaitoksen tehtäviin liittyviä asiakirjoja ja tietoja. Virkamiehiä koskee myös julkisuuslain 23 §:ssä säädetty vaitiolovelvollisuus. Vaitiolovelvollisuus ei kuitenkaan koske rikosepäilyä tai tietoa uhkaavasta teosta, koska tällaista asiaa ei ole salassa pidettäväksi säädetty. Suomen oikeusjärjestys ei toisaalta tunne yleistä velvollisuutta ilmoittaa rikoksia poliisille. Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen on rikos, mutta siinäkin on kyse tilanteesta, jossa rikos olisi vielä estettävissä (rikoslain 15 luvun 10 §).
Valtakunnallisen PTR-rikostiedustelukeskuksen ja alueellisten PTR-rikostiedusteluryhmien toiminta on käynnistetty vuonna 2004. Käynnistämispäätös on tehty valtakunnallisessa PTR-johtoryhmässä. Samalla on sovittu, että kukin PTR-viranomainen sijoittaa PTR-rikostiedusteluyksiköihin päätoimisia virkamiehiään rikostiedustelu- ja rikosanalyysitehtäviin. Virkamiesten sijoittaminen perustuu PTR-viranomaisten keskinäisiin yhteistoimintasopimuksiin (Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annettu valtioneuvoston asetus (1126/2009) ).
Infoflyt-järjestelmään rekisteröidyllä henkilöllä on pyynnöstä oikeus saada tieto siitä, mitä tietoja hänestä on kerätty rekisteriin ja siitä, onko tietoja luovutettu poliisille tai syyttäjälle. Tämä tiedonsaantioikeus voidaan kuitenkin evätä, jos se on välttämätöntä Infoflyt-järjestelmästä säädettyjen päämäärien turvaamiseksi tai kansallisen tai yleisen turvallisuuden turvaamiseksi taikka jos tiedot on saatu poliisin turvallisuuspalvelulta.
Tietojen oma-aloitteinen luovuttaminen esitutkintaviranomaisille on välttämätöntä, jotta vankilassa saatua tietoa mahdollisesti rikolliseen toimintaan liittyvistä henkilöistä tai tapahtumista voidaan ilmaista esitutkintaviranomaisille. Kyse olisi vastaavista tiedoista, jotka esitutkintaviranomaisilla on oikeus saada pyynnöstä. Rikosseuraamuslaitoksessa on havaittu tilanteita, joissa Rikosseuraamuslaitoksella on ollut esimerkiksi vihjetietoa, jota ei ole voitu toimittaa eteenpäin poliisille, koska laki ei ole mahdollistanut tietojen oma-aloitteista luovuttamista. Vankilassa voidaan esimerkiksi tehdä havaintoja tietyn henkilön tiiviistä yhteyksistä järjestäytyneen rikollisryhmän jäseniin, ja tämä saattaa olla tieto, josta olisi poliisille hyötyä rikosten estämiseksi, mutta tieto ei koskaan päädy poliisille asti, koska sitä ei voimassa olevien säännösten mukaan voida oma-aloitteisesti ilmoittaa poliisille. Oma-aloitteinen tiedon luovuttaminen on myös välttämätöntä, jotta Rikosseuraamuslaitos voi luovuttaa tietoja etsintäkuulutettavasta vangista.
Rikosseuraamuslaitoksen vankien käyttöön antaman omaisuuden käytön epäämisestä ei ole tällä hetkellä erikseen säädetty. Vankeuslain 9 luvun 1 §:n säännös vangin oman omaisuuden hallussapidon epäämisestä ei suoraan sovellu vankien käyttöön annettuun omaisuuteen. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi vankeuslain, tutkintavankeuslain ja yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta (HE 263/2016 vp) muutettiin säännöksiä niin, että vankien haltuun voidaan antaa Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymät maksukortit. Esityksen perusteluissa viitattiin maksukortin hallussapidon epäämiseen vankeuslain 9 luvun 1 §:n nojalla.
Esityksen tarkoituksena on tehostaa sellaista tiedonvaihtoa, joka liittyy rikosten estämiseen ja laitosturvallisuuden ylläpitämiseen vankilassa sekä rikosten estämiseen vankilasta käsin johdetussa rikollisuudessa ja ulkopuolelta vankiloihin kohdistuvassa rikollisuudessa.
1.3.4 Vankien rahankäytön valvonta
Vankeuslain 19 luvun 2 §:n mukaan vangilta peräisin olevan tai hänelle saapuneen kirjeen, muun postilähetyksen tai viestin taikka vangin puhelun tai muun sähköisen viestin sisällöstä saadaan antaa tieto poliisille, muulle esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle, jos se on tarpeen rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi. Samoin edellytyksin voidaan antaa viestistä jäljennös tai tallenne. Tiedon antamisen edellytyksenä on, että tiedon vastaanottavalla viranomaisella on oikeus tiedon saamiseen.
Etsintäkuulutus KrpPäätösvalta olisi täytäntöönpanosta vastaavalla virkamiehellä, kuten muissakin etsintäkuulutustilanteissa. Vankeuslakia ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että kiireellisissä tilanteissa rikosseuraamusalueen päivystävällä virkamiehellä olisi toimivalta tehdä etsintäkuulutus. Tämä olisi perusteltua, koska etsintäkuulutustilanteet tapahtuvat usein virka-ajan ulkopuolella, jolloin täytäntöönpanosta vastaava virkamies ei välttämättä ole tavoitettavissa.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on myös kiinnittänyt huomiota turvallisuustietorekisterin tietosisältöön ratkaisussaan EOAK 2474/2016, jossa on todettu, että tietoja merkittäessä ei mahdollisesti ole aina pitäydytty sen kaltaisissa poikkeuksellisissa ja laitosjärjestystä vakavasti uhkaavia tapahtumia koskevissa tiedoissa, joita varten rekisteri on perustettu.
Voimassa olevan lain mukaan turvallisuustietorekisteri sisältää tietoja henkilöistä, joiden on syytä epäillä 1) syyllistyvän tai syyllistyneen rikokseen, josta saattaa seurata vankeutta tai 2) myötävaikuttavan tai myötävaikuttaneen rikokseen, josta saattaa seurata enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta. Ehdotetun turvallisuustietorekisteriä koskevan 8 §:n 1 momentin mukaan turvallisuustietorekisteri sisältäisi vankeusrangaistuksen aikaisten rikosten estämiseen tai laitosturvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä tietoja Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otetuista henkilöistä, joiden voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän rikokseen, josta laissa säädetty ankarin rangaistus on vankeutta. Käsittelykynnys vastaa henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 7 §:ssä säädettyä henkilötietojen käsittelyn edellytykseksi säädettyä. Kyseisen pykälän mukaan poliisi saa käsitellä henkilötietoja muun muassa rikosten ennalta estämiseen tai paljastamiseen liittyvän tehtävän suorittamiseksi sellaisista henkilöistä, joiden voidaan perustellusti olettaa syyllistyneen tai syyllistyvän rikokseen, josta laissa säädetty ankarin rangaistus on vankeutta. Turvallisuustietorekisterin voimassa olevan pykälän käsittelykynnys vastasi kumotun henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 4 §:n epäiltyjen tietojärjestelmän käsittelykynnystä. Käsittelykynnyksen on perusteltua olla edelleen yhtenevä tiedon käsittelemiseksi erityisesti silloin, kun tavoitteena on tehostaa oikean ja oikea-aikaisen tiedon käsittelyä Rikosseuraamuslaitoksen ja poliisin välillä vankeusaikaisen rikollisuuden estämiseksi.
Luovutettaessa tietoja oma-aloitteisesti Rikosseuraamuslaitoksen henkilörekistereistä poliisille, Tullille tai Rajavartiolaitokselle tulee tiedon luovuttajan aina arvioida tapauskohtaisesti sitä, onko tietojen luovuttaminen käyttötarkoituksen kannalta tarpeellista (täytäntöönpano-, yhdyskuntaseuraamus- sekä valvonta- ja toimintarekisteri) tai välttämätöntä (turvallisuustietorekisteri). Tiedon saavan viranomaisen tulee määrittää täsmällisesti tehtävät, joita hoitaville virkamiehille tietoja voidaan luovuttaa. Tiedon vastaanottavan viranomaisen tulee myös huolehtia tiedon asianmukaisesta suojaamisesta.
Lainsäädännöllinen perusta Rikosseuraamuslaitoksen ja poliisin välisen yhteistyön järjestämiseksi on erityisten poliisivaltuuksien lakkaamisen jälkeen osoittautunut epäselväksi sekä puutteelliseksi. On tarpeellista arvioida nykyisen sääntelyn riittävyyttä ja kattavuutta.
Rikosseuraamusviranomainen saa salassapitosäännösten estämättä luovuttaa tietoja Infoflyt-järjestelmästä poliisille tai syyttäjälle, jos se on välttämätöntä Infoflyt-järjestelmästä säädettyjen päämäärien turvaamiseksi tai jotta poliisi voi tehdä rekisteröityä koskevan riskiarvion. Tietojen luovuttaminen tapahtuu tällöin rikosseuraamusviranomaisen omasta aloitteesta.
Rikoksen selvittämisellä tarkoitetaan toimenpiteitä, joihin ryhdytään sen jälkeen, kun esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu esitutkinnan kynnys on ylitetty. Esitutkintalain 2 luvun 1 §:n mukaan esitutkinnan toimittaa poliisi. Poliisin lisäksi esitutkintaviranomaisia ovat rajavartio-, tulli- ja sotilasviranomaiset. Niiden esitutkintatoimivallasta säädetään rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa, rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa ja sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa (255/2014). Esitutkintaviranomaisten lisäksi esitutkintaan osallistuu syyttäjä. Tullin ja Rajavartiolaitoksen lainsäädännössä rikoksen selvittäminen on määritelty esitutkinnaksi, puolustusvoimien lainsäädännössä viitataan esitutkintalakiin. Rikoksen selvittäminen on siten lainsäädännössä määritetty osaksi rikoksen esitutkintaa.
Rikosseuraamusviranomaisella on tuomittujen ja muiden vankien lisäksi oikeus käsitellä sellaisten henkilöiden henkilötietoja, jotka ovat olleet yhteydessä tuomittuihin ja muihin vankeihin tai jotka ovat yrittäneet saada yhteyden heihin.
Esityksessä ehdotetaan henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain 8 §:n uudistamista. Tarkoituksena olisi huomioida Euroopan unionin tietosuojalainsäädännön sekä poliisin henkilötietolainsäädännön muutokset.
Vankeuslain 1 luvun 2 §:n mukaan vankeuden täytäntöönpanon tavoitteena on lisätä vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa ja sijoittumista yhteiskuntaan sekä estää rikosten tekeminen rangaistusaikana. Tutkintavankeuslain 1 luvun 3 §:n mukaan tutkintavankeuden tarkoituksena on turvata rikoksen esitutkinta, tuomioistuinkäsittely ja rangaistuksen täytäntöönpano sekä estää rikollisen toiminnan jatkaminen. Toimivaltuuksista, joita tämän tehtävän toteuttamiseksi voidaan käyttää, säädetään nimenomaisesti.
Tietojen luovuttamisesta teknisten rajapintojen ja katseluyhteyksien avulla viranomaisten välillä sekä tietojärjestelmien käyttöoikeuksien hallinnasta säädetään tiedonhallintalaissa. Tiedonhallintalain tarkoituksena on ollut vähentää tarvetta säätää erityislainsäädännössä teknisluonteisesta tietojen luovutustavasta sekä mahdollistaa erityissääntelyn purkamista. Henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain 24 §:n sääntely siitä, että lain 14—23 §:ssä tarkoitetut tiedot voidaan antaa teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti on tarpeeton, koska tiedonhallintalain sääntely teknisestä käyttöyhteydestä koskee kattavasti myös kaikkia Rikosseuraamuslaitoksen henkilörekistereitä. Näin ollen teknisestä käyttöyhteydestä ei ole perusteltua säätää henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetussa laissa. Oikeudesta luovuttaa tai saada tietoa säädetään sen sijaan edelleen erikseen julkisuuslaissa tai erityislainsäädännössä.
Voimassa oleva lainsäädäntö ei mahdollista Rikosseuraamuslaitoksen oma-aloitteista tiedon luovuttamista poliisille muutoin kuin mitä vankeuslain 19 luvussa on säädetty. Tiedonvaihdossa ongelmia on aiheuttanut erityisesti Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuustietorekisteriin kirjattujen tietojen luovuttaminen. Muidenkin kuin turvallisuustietorekisteriin kirjattujen tietojen osalta käytännössä ongelmalliseksi on osoittautunut tilanne, jolloin Rikosseuraamuslaitoksella on tieto, joka olisi syytä saattaa poliisin tietoon, mutta poliisi ei tiedä Rikosseuraamuslaitoksella olevaa tietoa eikä tästä syystä osaa sitä kysyä. Rikolliseen ja vankilaturvallisuutta vaarantavaan toimintaan tulee voida tehokkaasti puuttua ennaltaehkäisemällä tällaista toimintaa vankilassa sekä saattamalla nämä tapaukset tarvittaessa poliisin käsiteltäväksi.