Poliisilain 1 luvun 1 §:ssä tarkoitettu rikosten ennalta estäminen on käsitteenä laaja-alaisempi kuin rikoksen estäminen. Myös rikosten ennalta estäminen liittyy rikostorjunnan yläkäsitteeseen, joka kattaa rikosten paljastamisen, selvittämisen ja syyteharkintaan saattamisen, mutta myös sellaiset käsitteet kuten turvallisuus ja turvallisuuden tunne. Poliisilain esitöissä todetaan, että rikoksiin liittyvien toimenpiteiden katsotaan kuuluvan oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaamisen yläkäsitteen piiriin (HE 224/2010 vp, s. 70). Rikosten ennalta estäminen on osa poliisin ennalta estävää toimintaa, jota pyritään toteuttamaan kokonaisvaltaisesti kaikessa poliisitoiminnassa. Näin ollen käsite kytkeytyy läheisesti myös yleiseen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen (HE 242/2018 vp).
Tiedonhallintalain esitöissä (HE 284/2018 vp, s. 106) korostetaan lain 22 §:n osalta, että teknisen rajapinnan avulla tietoja voidaan luovuttaa vain, jos tiedot vastaanottavalla viranomaisella on laissa säädetty tiedonsaantioikeus rajapinnan avulla luovutettaviin tietoihin. Säännös ei mahdollista rajoittamatonta pääsyä toisen viranomaisen tietovarantoihin ja niissä oleviin tietoaineistoihin.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ratkaisussaan EOAK/252/2018 lakivaliokunnan tavoin kiinnittänyt huomiota maksukortin hallussapitoa koskevien säännösten tulkinnanvaraisuuteen. Apulaisoikeusasiamies piti tulkinnanvaraisena, voidaanko omaisuuden haltuun antamisen epäämistä koskevia säännöksiä soveltaa maksukortin hallussapitoon. Apulaisoikeusasiamies piti perusteltuna ja tarpeellisena arvioida lainsäädännön muutostarve siltä osin kuin kyse on Rikosseuraamuslaitokselle kuuluvan omaisuuden antamisesta vangille haltuun maksukortit mukaan luettuna.
Edellä todetun perusteella ei ole perusteltua säätää vankien käyttöön annetun omaisuuden epäämisen edellytyksistä.
Poliisilla on poliisilain nojalla mahdollisuus tiettyyn henkilöön kohdennettuun suunnitelmalliseen tarkkailuun. Tarkkailuun kuuluu tiettyyn henkilöön kohdennettu tiedonhankintatarkoitus, mikä erottaa sen valvonnasta. Tarkkailu voidaan toteuttaa siten, ettei tiedonhankinnan kohde havaitse olevansa havaintojen tekemisen kohteena. Poliisilain 5 luvun salaisia tiedonhankintakeinoja koskeva sääntely on hyvin täsmällistä perusoikeuksiin puuttumisen edellytysten sisällön, päätöstoimivallan, menettelysääntöjen sekä oikeusturvajärjestelyjen osalta. Poliisilla on mahdollisuus käyttää salaisia tiedonhankinta- ja pakkokeinoja myös vankilassa. Rikosseuraamuslaitoksen tehtäviin kuuluu laitosjärjestyksen ylläpito ja vankeusaikaisen rikollisuuden estäminen. Rikosseuraamuslaitoksella ei ole toimivaltaa salaisten tiedonhankintakeinojen käyttöön.
Henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain 14 §:n mukaan Rikosseuraamuslaitos voi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa poliisille rikoksesta epäiltyä, tuomittua, vankia, Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otettua ja yhdyskuntaseuraamusta suorittavaa koskevia yksilöityjä tietoja, jos tiedot ovat tarpeen rikosten estämiseksi, paljastamiseksi, selvittämiseksi tai syyteharkintaan saattamiseksi, etsintäkuulutetun henkilön kiinniottamiseksi taikka henkilön luotettavuutta edellyttävää poliisin lupaa tai hyväksyntää varten.
Tietojen luovuttamisen osalta henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain 24 §:ssä säädetään, että lain 14—23 §:ssä tarkoitetut tiedot voidaan antaa teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti. Lain 26 §:ssä säädetyn turvallisuustietorekisterin osalta ei ole säädetty tietojen antamisesta teknisen käyttöyhteyden avulla. Tietojen luovuttamisesta lain 14—23 §:n osalta päättää lain 24 §:n mukaan rekisterinpitäjä tai sen määräämä Rikosseuraamuslaitoksen virkamies. Turvallisuustietorekisterin osalta siitä, kuka päättää tiedon luovuttamisesta, ei ole säädetty.
Vankeuslain 19 luvun 1 ja 2 §:ssä säädetään poliisille, muulle esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle ilmoittamisesta. Luvun 1 §:n 1 momentti sääntelee yksinomaan poliisille, ei muille esitutkintaviranomaisille, ilmoittamista. Luvun 1 §:ssä säädetään myös sosiaalietuuden myöntäneelle viranomaiselle ilmoittamisesta. Selkeyden vuoksi vankeuslain 19 luvun 1 §:ää muutettaisiin siten, että siihen koottaisiin kaikki ne 1 ja 2 §:ssä säädetyt seikat, joista tulee tai voidaan ilmoittaa poliisille tai muille esitutkintaviranomaisille tai syyttäjälle. Voimassa olevan lain 1 §:n 1 momentti koskee ilmoitusvelvollisuutta poliisille epäiltäessä rahan, muiden maksuvälineiden tai muun omaisuuden laillista alkuperää. Toiseen momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan lain 19 luvun 2 § sellaisenaan. Säännös koskee sitä, että kirjeen muun postilähetyksen tai viestin taikka vangin puhelun tai muun sähköisen viestin sisällöstä saadaan antaa tieto poliisille, muulle esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle, jos se on tarpeen rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi. Pykälän 2 momentti ilmoittamisesta sosiaalietuuden myöntäneelle viranomaiselle siirrettäisiin selkeyden vuoksi sellaisenaan omaksi 2 §:ksi.
Rikosseuraamusviranomaisella on pyynnöstä oikeus luovuttaa vankia koskevaa tietoa poliisille esitutkintaa varten. Rikosseuraamusviranomaisella on myös oikeus omasta aloitteestaan luovuttaa vankia koskevia tietoja, jos on syytä epäillä rikosta.
Infoflyt-järjestelmään rekisteröidyllä henkilöllä on pyynnöstä oikeus saada tieto siitä, mitä tietoja hänestä on kerätty rekisteriin ja siitä, onko tietoja luovutettu poliisille tai syyttäjälle. Tämä tiedonsaantioikeus voidaan kuitenkin evätä, jos se on välttämätöntä Infoflyt-järjestelmästä säädettyjen päämäärien turvaamiseksi tai kansallisen tai yleisen turvallisuuden turvaamiseksi taikka jos tiedot on saatu poliisin turvallisuuspalvelulta.
Tietojen oma-aloitteinen luovuttaminen esitutkintaviranomaisille on välttämätöntä, jotta vankilassa saatua tietoa mahdollisesti rikolliseen toimintaan liittyvistä henkilöistä tai tapahtumista voidaan ilmaista esitutkintaviranomaisille. Kyse olisi vastaavista tiedoista, jotka esitutkintaviranomaisilla on oikeus saada pyynnöstä. Rikosseuraamuslaitoksessa on havaittu tilanteita, joissa Rikosseuraamuslaitoksella on ollut esimerkiksi vihjetietoa, jota ei ole voitu toimittaa eteenpäin poliisille, koska laki ei ole mahdollistanut tietojen oma-aloitteista luovuttamista. Vankilassa voidaan esimerkiksi tehdä havaintoja tietyn henkilön tiiviistä yhteyksistä järjestäytyneen rikollisryhmän jäseniin, ja tämä saattaa olla tieto, josta olisi poliisille hyötyä rikosten estämiseksi, mutta tieto ei koskaan päädy poliisille asti, koska sitä ei voimassa olevien säännösten mukaan voida oma-aloitteisesti ilmoittaa poliisille. Oma-aloitteinen tiedon luovuttaminen on myös välttämätöntä, jotta Rikosseuraamuslaitos voi luovuttaa tietoja etsintäkuulutettavasta vangista.
Rikosseuraamuslaitoksen vankien käyttöön antaman omaisuuden käytön epäämisestä ei ole tällä hetkellä erikseen säädetty. Vankeuslain 9 luvun 1 §:n säännös vangin oman omaisuuden hallussapidon epäämisestä ei suoraan sovellu vankien käyttöön annettuun omaisuuteen. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi vankeuslain, tutkintavankeuslain ja yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta (HE 263/2016 vp) muutettiin säännöksiä niin, että vankien haltuun voidaan antaa Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymät maksukortit. Esityksen perusteluissa viitattiin maksukortin hallussapidon epäämiseen vankeuslain 9 luvun 1 §:n nojalla.
Rikosseuraamuslaitoksella ei ole toimivaltaa käyttää esitutkintalaissa, pakkokeinolaissa tai poliisilaissa säädettyjä toimivaltuuksia. Rikosseuraamuslaitoksen valvonta- ja tarkastustoimivaltuuksien käytön ja niiden avulla kerättävän tiedon tulee liittyä Rikosseuraamuslaitoksesta annetussa laissa (953/2009), vankeuslaissa, tutkintavankeuslaissa, sekä yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetussa laissa Rikosseuraamuslaitokselle säädettyjen tehtävien toteuttamiseen.
Rikosseuraamusviranomainen ylläpitää turvallisuustietorekisteriä, jossa sillä on oikeus käsitellä tietoja tutkintavankiloissa ja rikosseuraamusviranomaisen hoitoyksiköissä sekä muussa rangaistusten täytäntöönpanossa suoritettavaa rikoksentorjuntaa, rikosten ennaltaehkäisyä ja rikosten havaitsemista varten. Turvallisuustietorekisterissä saa myös käsitellä tietoja järjestyksen varmistamiseksi tutkintavankiloissa, rikosseuraamusviranomaisen yksiköissä ja rikosseuraamusviranomaisen muussa toiminnassa (asetus rikosseuraamusviranomaisen henkilötietojen käsittelystä rikostietolain alueella, förordning om kriminalvårdens behandling av personuppgifter inom brottsdatalagens område (2018:1746)).
Viranomaisyhteistyö esitutkintaviranomaisten ja Rikosseuraamuslaitoksen kesken ja Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen sijoittaminen PTR-rikostiedusteluyksikköön on ensiarvoisen tärkeää vankeusrangaistuksen aikaisten rikosten ennalta estämiseksi ja laitosturvallisuuden takaamiseksi. Jotta Rikosseuraamuslaitoksen tehtäväksi säädetyn vankeusrangaistuksen aikaisten rikosten estämisen ja laitosturvallisuuden ylläpitämisen edellyttämä välttämätön viranomaisyhteistyö esitutkintaviranomaisten kanssa on mahdollista, tulee yhteistyötä tehdä vastaavin toimintamallein kuin mitä PTR-viranomaisten keskinäisestä yhteistyöstä on säädetty. Näin ollen PTR-yhdyshenkilömenettelystä olisi tehtävien tarkoituksenmukaiseksi, tehokkaaksi ja taloudelliseksi hoitamiseksi järkevintä säätää PTR-laissa. Rikosseuraamuslaitoksen ja PTR-viranomaisten tehtävä rikosten ennalta estämiseksi ja yhteiskunnan turvallisuuden ylläpitämiseksi on yhtenevä, joskin Rikosseuraamuslaitoksen tehtävä rajoittuu vankeusrangaistuksen aikaisen rikollisuuden estämiseen ja laitosjärjestyksen ylläpitämiseen. Myös PTR-viranomaisten tehtävistä ja toimivaltuuksista sekä henkilötietojen käsittelystä säädetään erikseen kunkin viranomaisen omassa lainsäädännössä.
Tutkintavankeuslaissa on pääosin vastaavat säännökset.
Säännöstä rikosilmoituksen tekemisestä poliisille toimivaltuuksien nojalla esiin tulleista epäillyistä rikoksista ei ole tarpeen säätää. Tuomitun, vangitun tai muuten vapautensa menettäneen tiedot ovat salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 28 kohdan nojalla. Virkamiehen tietoon tullut peruste epäillä rikosta ei ole tällainen tieto, vaan salassapito koskee Rikosseuraamuslaitoksen tehtäviin liittyviä asiakirjoja ja tietoja. Virkamiehiä koskee myös julkisuuslain 23 §:ssä säädetty vaitiolovelvollisuus. Vaitiolovelvollisuus ei kuitenkaan koske rikosepäilyä tai tietoa uhkaavasta teosta, koska tällaista asiaa ei ole salassa pidettäväksi säädetty. Suomen oikeusjärjestys ei toisaalta tunne yleistä velvollisuutta ilmoittaa rikoksia poliisille. Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen on rikos, mutta siinäkin on kyse tilanteesta, jossa rikos olisi vielä estettävissä (rikoslain 15 luvun 10 §).
Valtakunnallisen PTR-rikostiedustelukeskuksen ja alueellisten PTR-rikostiedusteluryhmien toiminta on käynnistetty vuonna 2004. Käynnistämispäätös on tehty valtakunnallisessa PTR-johtoryhmässä. Samalla on sovittu, että kukin PTR-viranomainen sijoittaa PTR-rikostiedusteluyksiköihin päätoimisia virkamiehiään rikostiedustelu- ja rikosanalyysitehtäviin. Virkamiesten sijoittaminen perustuu PTR-viranomaisten keskinäisiin yhteistoimintasopimuksiin (Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annettu valtioneuvoston asetus (1126/2009) ).
Esityksen tarkoituksena on tehostaa sellaista tiedonvaihtoa, joka liittyy rikosten estämiseen ja laitosturvallisuuden ylläpitämiseen vankilassa sekä rikosten estämiseen vankilasta käsin johdetussa rikollisuudessa ja ulkopuolelta vankiloihin kohdistuvassa rikollisuudessa.
1.3.4 Vankien rahankäytön valvonta
Vankeuslain 19 luvun 2 §:n mukaan vangilta peräisin olevan tai hänelle saapuneen kirjeen, muun postilähetyksen tai viestin taikka vangin puhelun tai muun sähköisen viestin sisällöstä saadaan antaa tieto poliisille, muulle esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle, jos se on tarpeen rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi. Samoin edellytyksin voidaan antaa viestistä jäljennös tai tallenne. Tiedon antamisen edellytyksenä on, että tiedon vastaanottavalla viranomaisella on oikeus tiedon saamiseen.