Rikoksen selvittämisellä tarkoitetaan toimenpiteitä, joihin ryhdytään sen jälkeen, kun esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu esitutkinnan kynnys on ylitetty. Esitutkintalain 2 luvun 1 §:n mukaan esitutkinnan toimittaa poliisi. Poliisin lisäksi esitutkintaviranomaisia ovat rajavartio-, tulli- ja sotilasviranomaiset. Niiden esitutkintatoimivallasta säädetään rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa, rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa ja sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa (255/2014). Esitutkintaviranomaisten lisäksi esitutkintaan osallistuu syyttäjä. Tullin ja Rajavartiolaitoksen lainsäädännössä rikoksen selvittäminen on määritelty esitutkinnaksi, puolustusvoimien lainsäädännössä viitataan esitutkintalakiin. Rikoksen selvittäminen on siten lainsäädännössä määritetty osaksi rikoksen esitutkintaa.
Rikosseuraamusviranomaisella on tuomittujen ja muiden vankien lisäksi oikeus käsitellä sellaisten henkilöiden henkilötietoja, jotka ovat olleet yhteydessä tuomittuihin ja muihin vankeihin tai jotka ovat yrittäneet saada yhteyden heihin.
Esityksessä ehdotetaan henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain 8 §:n uudistamista. Tarkoituksena olisi huomioida Euroopan unionin tietosuojalainsäädännön sekä poliisin henkilötietolainsäädännön muutokset.
Turvallisuustietorekisteri voi sisältää rekisteröityä koskevia:1) seurantaperustetta koskevia tietoja; 2) osoitetietoja; 3) kirjeenvaihtotietoja sekä tapaamisia, puheluja ja muita teleyhteyksiä koskevia tietoja; 4) luvattomia esineitä ja aineita koskevia tietoja; 5) tili- ja rahaliikennetietoja; 6) vankilatapahtumatietoja, rikokseen syyllistymistä tai vankilan turvallisuutta vaarantavaa tapahtumaa koskevia vihjetietoja taikka muita turvallisuustietoja; 7) rekisteröityyn liitettävissä olevaa yritystä, yhteisöä tai muuta organisaatiota koskevia tietoja; 8) rikollisjärjestötietoja; 9) henkilösuhdetietoja sekä 10) ajoneuvotietoja. Rekisteri voi sisältää tietoja myös muista poikkeuksellisista turvallisuutta vaarantavista tapahtumista vankilassa sekä tällaisiin tapahtumiin liittyvistä henkilöistä. Muuta henkilöä kuin vankia tai Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otettua koskeva rekisterin käyttötarkoituksen kannalta välttämätön tieto voidaan tallettaa rekisteriin, jos henkilön voidaan perustellusti epäillä syyllistyvän rikokseen tai vaarantavan vankilan turvallisuutta.
Tanskassa viranomaisten, mukaan lukien rikosseuraamusviranomaisen (Kriminalforsorgen), oikeudesta käsitellä henkilötietoja säädetään viranomaisten henkilötietojen käsittelystä annetussa laissa (retshåndhaevelsesloven), joka on yleislaki.
Tietojen luovuttamisen lähtökohtana on Ruotsissa julkisuus- ja salassapitolaki. Pääsäännön mukaan henkilötiedot ovat salassa pidettäviä, mutta lakiin sisältyy useita poikkeuksia ja myös velvollisuuksia viranomaisille oma-aloitteisesti luovuttaa tietoa muiden viranomaisten käyttöön. Salassa pidettävä tieto voidaan luovuttaa toiselle viranomaiselle, jos on ilmeistä, että tiedon luovuttamisesta seuraava etu on suurempi kuin salassapidon syy. Tämä merkitsee sitä, että viranomaisilla on mainituissa tapauksissa oikeus ja velvollisuus vaihtaa tietoa salassapitosäännösten estämättä.
Henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain 24 §:n 1 momentissa säädettyä teknistä käyttöyhteyttä tai muuta tiedon sähköistä luovuttamista koskeva säännös esitetään kumottavaksi, koska tietojen luovuttamisesta teknisten rajapintojen ja katseluyhteyksien avulla viranomaisten välillä sekä tietojärjestelmien käyttöoikeuksien hallinnasta säädetään yleislakina tiedonhallintalaissa. Rikosseuraamuslaitos on avannut katseluyhteyden poliisille lain mahdollistamalla tavalla.
Rikosseuraamusviranomaisella on velvollisuus ilmoittaa asianomaisille henkilötietojen rekisteröinnistä Infoflyt-järjestelmään samoin kuin siitä, että rekisteröidyt tiedot voidaan luovuttaa poliisille tai syyttäjälle. Ilmoittamisesta voidaan kuitenkin luopua, jos se on välttämätöntä Infoflyt-järjestelmästä säädettyjen päämäärien turvaamiseksi tai kansallisen tai julkisen turvallisuuden turvaamiseksi, jos tiedot on saatu poliisin turvallisuuspalvelulta tai jos rekisteröity ei ole vanki tai tuomittu, eikä häntä koskevia asiatietoja ole Infoflyt-järjestelmässä.
Vankeuslaissa olisikin perusteltua säätää nykyistä täsmällisemmin siitä, millä edellytyksillä ja missä tiloissa teknistä valvontaa voidaan käyttää.
Lähtökohtana on, että Rikosseuraamuslaitoksen tehtävänä on vankilaturvallisuuden ylläpito ja vankeusaikaisen rikollisuuden estäminen. Rikosten selvittämiseen liittyvistä viranomaisten toimivaltuuksista säädetään esitutkintalaissa ja pakkokeinolaissa. Tästä poiketen Rikosseuraamuslaitokselle on säädetty toimivalta käyttää eräitä toimivaltuuksia myös rikosten selvittämiseen. Näitä ovat vankien ja tutkintavankien kirjeenvaihtoa, puheluja ja sähköistä viestintää sekä niiden valvontaa koskevat säännökset, jotka ovat vankeuslain 12 luvussa sekä tutkintavankeuslain 8 luvussa. Tapaamistiloja ja niiden valvontaa koskevat säännökset ovat vankeuslain 13 luvun 2 §:ssä sekä tutkintavankeuslain 9 luvun 1 §:ssä. Vankeuslain 16 luvun 6 §:ssä ja tutkintavankeuslain 11 luvun 6 §:ssä säädetty henkilönkatsastus voidaan myös tehdä rikoksen selvittämiseksi.
Erityislainsäädännön mukaan rikosseuraamusviranomaisella on lisäksi velvollisuus laissa määritellyissä tapauksissa luovuttaa tietoja muun muassa henkilön rikostaustasta tai rangaistuksen täytäntöönpanon alkamisesta tai päättymisestä sekä täytäntöönpanosta vankilan ulkopuolisessa laitoksessa. Tietoja on luovutettava kokonaismaanpuolustuksen henkilöstöosastolle, kansalliselle vakuutusviranomaiselle, poliisille, suojelupoliisille, eläkeviranomaiselle sekä tulliviranomaiselle (asetus tietystä tiedusteluvelvollisuudesta rikosseuraamusviranomaisessa, förordning om viss underrättelseskyldighet för Kriminalvården (2018:1747)).
Lain esitöiden mukaan rikosseuraamusviranomaisella on oikeus omasta aloitteestaan aloittaa tiedustelutoiminta, jonka tarkoituksena on kerätä vankeja koskevia tietoja muille viranomaisille, mukaan lukien keskusrikospoliisille (Rigspolitiet) ja poliisin tiedustelupalvelulle (Politiets efterretningstjeneste, PET). Tiedonkeruun on kuitenkin pysyttävä rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain rajoissa eikä vankeihin tai henkilöihin, joihin vangit ovat yhteydessä, saa kohdistua toimenpiteitä, joista ei ole säädetty laissa. Tiedonkeruu ei myöskään saa olla laajempaa kuin mitä viranomaisten henkilötietojen käsittelystä annetussa laissa säädetään.
Vankeuslain 9 luvun 10 §:n mukaan Rikosseuraamuslaitos antaa tarkemmat määräykset vangin haltuun annettavan maksukortin ominaisuuksista sekä haltuun antamisesta ja käytöstä. Kuten edellä on todettu, apulaisoikeusasiamies on ratkaisussaan katsonut, ettei säännös tällä hetkellä mahdollista määräysten antamista siitä, annetaanko maksukortti vangille selliin vai säilytetäänkö se vankilan vastaanotossa. Edellä mainittujen vankilaturvallisuuden uhkien vuoksi ainakin joissain vankiloissa tai niiden osastoilla on oltava mahdollisuus määrätä tarkemmin maksukortin säilyttämisestä. Säännöstä täsmennettäisiin siten, että Rikosseuraamuslaitos voisi määrätä siitä, kuinka maksukorttia vankilassa säilytetään.
Lain 31 §:n mukaan rekisteröidyllä ei ole tarkastusoikeutta turvallisuustietorekisterin tietoihin. Rekisteröidyllä ei ole oikeutta saada myöskään tietoa siitä, onko hänet rekisteröity turvallisuustietorekisteriin. Tietosuojavaltuutettu voi rekisteröidyn pyynnöstä tarkastaa rekisteröityä koskevien tietojen lainmukaisuuden.
Sen sijaan vankeuslain 19 lukuun esitetään lisättäväksi säännös Rikosseuraamuslaitoksen oikeudesta myös oma-aloitteisesti ilmoittaa Rikosseuraamuslaitoksen tehtävien hoidon yhteydessä ilmenneitä tietoja tapahtumista ja henkilöistä, joiden voidaan perustellusti arvioida liittyvän rikolliseen toimintaan. Kyse olisi siitä, että Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehet voisivat ilmoittaa toimivaltuuksiensa ja tehtäviensä puitteissa tekemistä tapahtumiin tai henkilöihin liittyvistä havainnoista poliisille. Poliisi esitutkintaviranomaisena arvioi, mikä merkitys tiedolle on annettava.
Kirjeen lukemisesta tai jäljennöksen ottamisesta sekä puhelun kuuntelua tai tallentamista koskevan päätöksen osalta on säädetty muutoksenhakukielto vankeuslain 20 luvussa. Tämä sen vuoksi, että kirjeenvaihdon ja puhelimen käytön valvonta jättää viranomaiselle laajan harkintavallan, jossa turvallisuusnäkökohdilla on suuri merkitys (HE 45/2014 vp). Vastaava koskee myös maksukorttitilin käytön valvontaa. Näin ollen muutoksenhakukielto olisi perusteltu myös maksukortin valvontaa koskevan päätöksen osalta. Yleisessä, massaluonteisessa maksukorttivalvonnassa, kuten esimerkiksi kirjeiden tarkastamisessa, on kyse tosiasiallisesta hallintotoiminnasta, ei oikeuksia tai velvollisuuksia luovasta päätöksestä.
Turvallisuustietorekisteriä koskeva sääntely vastaa kumotun poliisin henkilötietolain epäiltyjen tietojärjestelmää koskenutta sääntelyä henkilötietojen käsittelyn edellytysten osalta. Euroopan unionin tietosuojalainsäädännön sekä poliisin henkilötietolain uudistusten johdosta käsittelykynnystä ja tietosisältöä on perusteltua arvioida myös Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuustietorekisterin osalta.
Lain tarkoituksena on edistää poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen (PTR-viranomaiset) yhteistoimintaa sekä yhteisten toimintalinjojen toteuttamista siten, että PTR-viranomaisille säädetyt rikosten estämiseen, paljastamiseen ja selvittämiseen (rikostorjunta), valvontaan sekä niitä koskevaan kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät tehtävät ja yksittäiset toimenpiteet tulevat hoidetuiksi tarkoituksenmukaisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti. Yhteistoiminnalla tarkoitetaan rikostorjuntaan, valvontatoimintaan tai kansainväliseen yhteistyöhön liittyvän toimenpiteen suorittamista toisen PTR-viranomaisen puolesta tai apuna tämän tehtäväalueella sekä toimimista yhteistyössä PTR-viranomaisten yhteisellä tehtäväalueella.
Voimassa olevien säännösten perusteella on jossain määrin epäselvää, mitä vankilaturvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä tietoja henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain 7 §:n mukaiseen valvonta- ja toimintarekisteriin voidaan kirjata. Vankilaturvallisuuden vuoksi tulisi voida kirjata tietoja tapahtumista tai henkilöistä, joiden voidaan arvioida liittyvän laitosjärjestyksen tai turvallisuuden ylläpitämiseen silloinkin, jos tieto ei täytä edellytyksiä turvallisuustietorekisteriin (8 §) kirjaamiseksi.
Henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain 20 §:n mukaan Rikosseuraamuslaitos voi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa myös Tullille rikoksesta epäiltyä, tuomittua, vankia, Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otettua ja yhdyskuntaseuraamusta suorittavaa koskevat yksilöidyt tiedot, jos tiedot ovat tarpeen rikoksen estämiseksi, paljastamiseksi, selvittämiseksi tai syyteharkintaan saattamiseksi.
Poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan poliisilla on päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat maksutta ja salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu.