17 §:n mukaan tietoja luovutetaan tiedotusvälineille toimituksellisiin tarkoituksiin. Tietosuojasäännöksissä käytetään ilmaisua journalistinen tarkoitus. Tietojärjestelmälaissa tulisi käyttää yleislakien kanssa yhteneviä termejä. Journalistinen tarkoitus on myös terminä tasapuolisempi eri journalistiryhmille, koska journalismia tehdään lisääntyvässä määrin perinteisten medioiden ulkopuolella.
Lainkäytön yhtenäisyyden varmistaminen ei kuitenkaan edellytä katseluyhteyttä kaikkiin oikeudenkäyntiasiakirjoihin vaan ainoastaan päätös- ja ratkaisutietoihin sekä ratkaisuasiakirjoihin eli tuomiolauselmiin, tuomioihin ja päätöksiin. AIPAan ja HAIPAan on tarkoitus tallentaa kaikki oikeudenkäyntiasiakirjat, minkä vuoksi katseluoikeus tulisi rajata tuomioistuinten ratkaisu- ja päätöstietoihin sekä ratkaisu- ja päätösasiakirjoihin. Jos yksittäistapauksessa olisi tarve myös muiden oikeudenkäyntiasiakirjojen saamiselle, oikeudenkäyntien julkisuuslait mahdollistavat sen. Jotta katseluyhteys kohdistuisi vain tarpeellisiin tietoihin, muut oikeudenkäyntiasiakirjat kuin päätökset ja tuomiot tulisi rajata katseluyhteyden ulkopuolelle. Oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistaminen helpottuisi ja yhdenvertaisuus oikeuskäsittelyissä lisääntyisi, jos tuomioistuimella olisi katseluoikeus toisen tuomioistuimen ratkaisu- ja päätöstietoihin sekä -asiakirjoihin niin julkisissa kuin salassa pidettävissä asiaryhmissä. Kun katseluoikeus olisi ainoastaan toisella tuomioistuimella, jolla jo nykyisen sääntelyn perusteella on oikeus diaari- ja päätöstietojen käyttämiseen 12 §:n 1 momentissa mainituilla perusteilla, riski tietojen väärinkäytöstä on vähäinen. AIPA- ja HAIPA-järjestelmiin on mahdollista rakentaa katseluyhteys, joka edellyttää tietojen käyttötarkoituksen selvittämistä. Salassapitosäännöksillä toteutetaan muun muassa perustuslain 10 §:ssä turvattua yksityiselämän suojaa. Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja varmistettaisiin siten, että katseluoikeus rajattaisiin oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistamisen kannalta tarpeellisiin ratkaisuasiakirjoihin, ja että erillissääntely koskisi edelleen salassa pidettävien asiakirjojen luovuttamista. 12 §:ä tulisi täydentää siten, että tuomioistuin voisi katsella valtakunnallisesta tietovarannosta toisen tuomioistuimen tallentamia ratkaisutietoja ja -asiakirjoja salassapitosäännösten estämättä silloin, kun tietojen katselu on tarpeen lainkäytön yhtenäisyyden varmistamiseksi. Muutos ei laajentaisi tuomioistuinten oikeutta saada salassa pidettäviä asiakirjoja, mutta menettely ratkaisutietojen katsomiseksi kevenisi, kun se toteutettaisiin suoraan katseluyhteydellä. Katseluoikeuden tulisi olla tuomioistuimella eikä yksittäisellä tuomarilla vastaavasti kuin jo voimassa olevassa tietojärjestelmälain 12 §:ssä. Myös oikeudenkäyntien julkisuuslakien perusteella asiakirjat luovutetaan toiselle tuomioistuimelle, ei yksittäiselle asiaa käsittelevälle tuomarille.
Tietojärjestelmälain yhtenä keskeisenä tarkoituksena on ollut edistää tiedotusvälineiden mahdollisuuksia saada tietoja tuomioistuimien ja syyttäjän käsittelemistä asioista mahdollisimman asianmukaisella tavalla. Diaari- ja asianhallintatietojen valtakunnallisen käsittelyjärjestelmän yhtenä käyttötarkoituksena on välittää yleisölle tietoa tuomioistuinten käsittelyssä olevista asioista. Oikeudenkäyntiprosessi alkaen asian vireilletulosta tuomioistuimeen ja päättyen lainvoimaisen tuomion antamiseen saattaa kestää useita vuosia. Jotta tarkoitus tietojen välittämisestä yleisölle voisi käytännössä toteutua journalistisen toiminnan ja tutkimusten kautta, tulisi poistoaikojen olla nykyisiä pidempiä.
Tietojärjestelmälaissa tietojärjestelmän ylläpitoon liittyvät tehtävät on säädetty eri viranomaisen vastuulle kuin muut tyypillisesti rekisterinpitäjälle kuuluvat tehtävät. Tietosuoja-asetuksen 26 artiklassa todetaan muun muassa, että jos vähintään kaksi rekisterinpitäjää määrittää yhdessä käsittelyn tarkoitukset ja keinot, ne ovat yhteisrekisterinpitäjiä. Tietojärjestelmän ja sen osajärjestelmien käyttötarkoitus on määritelty tietojärjestelmälain 8 §:ssä, eivätkä oikeusministeriö, Tuomioistuinvirasto tai oikeushallinnon viranomaiset osallistu käsittelyn tarkoituksen määrittelyyn. Oikeusministeriö ja Tuomioistuinvirasto eivät osallistu myöskään järjestelmän henkilötietojen käsittelyn keinojen määrittämiseen, vaan ne määrittelee Oikeusrekisterikeskus. Valtakunnallisen tietojärjestelmän rekisterinpitäjälle kuuluvia vastuita ei myöskään olla siirtämässä oikeusministeriölle eikä Tuomioistuinvirastolle. Vaikka oikeushallinnon viranomaisten omat rekisterit sisältävät osin samoja henkilötietoja kuin valtakunnallinen tietojärjestelmä, kyse on erillisistä rekistereistä. Oikeushallinnon viranomaiset, kuten tuomioistuimet, ovat kukin tietosuojaselosteidensa mukaisesti omien rekistereidensä rekisterinpitäjiä. Oikeushallinnon valtakunnallisessa tietojärjestelmässä ei siten ole kysymys oikeushallinnon viranomaisten yhteisestä rekisteristä, eikä tietojärjestelmä ole yhteisrekisterinpidossa. Tietojärjestelmälaissa henkilötiedoille säädetyt poistoajat sekä tietojen käyttöä, luovuttamista ja muuta käsittelyä koskevat rajoitukset koskevat ainoastaan Oikeusrekisterikeskuksen rekisterinpitoon säädettyä oikeushallinnon valtakunnallista tietojärjestelmää, eivät oikeushallinnon viranomaisten omia rekistereitä.
Lausunnoissa suhtauduttiin yhtäältä myönteisesti ja toisaalta kriittisesti ehdotukseen lisätä 12 §:n 1 momenttiin uusi 4 kohta, jossa säädettäisiin tuomioistuimelle oikeus salassapitosäännösten estämättä hakea esiin ja käyttää toisen tuomioistuimen ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään tai diaari- ja asianhallintatietojen valtakunnalliseen käsittelyjärjestelmään tallentamia ratkaisutietoja ja ratkaisuasiakirjoja oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi.
Yhtenäistä lainkäyttöä tulisi lain tasolla edistää yhtenäisesti sekä salassa pidettävissä että julkisissa asioissa. Tuomioistuimilla tulisi jo perustuslain 6 §:ssä säädetyn kansalaisten yhdenvertaisuuden turvaamiseksi olla mahdollisuus myös itse tosiasiallisesti seurata keskitetystä tietovarannosta nykyistä helpommin oikeuskäytännön yhtenäisyyttä muutoinkin kuin muutoksenhaun tai tieteellisten tutkimusten kautta. Silloin kun toisen tuomioistuimen ratkaisukäytäntö on tiedossa, pystyy myös paremmin arvioimaan tarvetta oman ratkaisun julkaisemiselle.
Lain nimike ja käsitteet sekä tietovarannon rakenne, ylläpito ja käyttötarkoitus