Tuomioistuimissa sekä AIPA- ja HAIPA-hanketoimistoissa on kuitenkin edelleen ollut eriäviä näkemyksiä siitä, missä laajuudessa tietojärjestelmälain 12 § mahdollistaa toisen viranomaisen valtakunnalliseen tietovarantoon tallentamien diaaritietojen, tuomioiden ja päätösten katsomisen oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi. Tietojärjestelmälain 12 §:ssä säädetään katseluoikeudesta, eikä pykälä oikeuta tietojen luovuttamiseen. Salassa pidettävien asiakirjojen luovuttamisesta lainkäytön yhtenäisyyden varmistamiseksi on säädetty erikseen edellä mainituissa oikeudenkäyntien julkisuuslaeissa. Tuomioistuimen tulee kuitenkin huomioida lainkäytön yhtenäisyys riippumatta siitä, onko kyse julkisesta vai salassa pidettävästä asiaryhmästä.
Oikeusrekisterikeskuksessa, AIPA- ja HAIPA-hankkeissa ei ole tunnistettu riskiä, joka voisi johtaa salassa pidettävien diaaritietojen luovuttamiseen. Oikeusrekisterikeskus luovuttaa ainoastaan diaaritietoja, jotka ovat julkisia myös tuomioistuimissa. Riski siitä, että tietoja yhdistämällä saisi salassa pidettäviä tietoja, liittyy esimerkiksi tilanteisiin, joissa tuomioistuin toteuttaa tietojen salassapidon poistamalla asiakirjasta asianosaisen nimen ja muut tunnistetiedot. Riskiä lisää ja pyyntöjen kokonaisuutta rikkoo se, että kaksi eri toimijaa luovuttaa systemaattisesti samoja tietoja. Jos tuomioistuin on esimerkiksi määrännyt asianosaisen nimen salassa pidettäväksi, Oikeusrekisterikeskus ei luovuta asianosaiseen liittyviä muitakaan diaaritietoja. Toimintatavalla varmistetaan se, ettei eri tietolähteistä saatavilla olevien tietojen perusteella voida selvittää salassa pidettävän asianosaisen henkilöllisyyttä.
Suomen Journalistiliitto ry:n mukaan tietojen säilyttäminen rekisterissä aiempaa pidempään parantaisi journalistien toimintamahdollisuuksia. Muutos on etenkin tutkivan journalismin kannalta tarpeen, ja parantaisi kansalaisten tiedonsaantia yhteiskunnallisesti merkittävissä asioissa edistäen näin sananvapauden toteutumista. Journalistiliitto ja Oikeustoimittajat ry ehdottivat harkittavaksi kymmenen vuoden sijaan 20 vuoden poistoaikaa. Etenkin rikosasioissa kymmenen vuotta on edelleen varsin lyhyt aika. Esimerkiksi elinkautisen vankeuden lähtökohtainen vähimmäiskesto on 12 vuotta, ja yksittäisten oikeusprosessien kesto voi ylittää kymmenen vuotta. Lausunnot eivät tältä osin aiheuta muutosta ehdotuksiin.
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi tietojärjestelmälain kumoava uusi laki oikeushallinnon valtakunnallisesta tietovarannosta (tietovarantolaki). Tietovarantolaki vastaisi pääosin nykyistä tietojärjestelmälakia, mutta säädösteknisistä syistä laki annettaisiin uutena lakina. Uudessa laissa ehdotetaan käytettävän termin tietojärjestelmä sijaan termiä tietovaranto, jotta termit vastaisivat tiedonhallintalaissa käytettyjä termejä. Oikeusrekisterikeskuksen oikeutta luovuttaa tietoja journalistiseen tarkoitukseen ehdotetaan laajennettavan ja tietojen poistoaikoja pidennettävän. Lisäksi Oikeusrekisterikeskuksen päällikön viran nimi ehdotetaan muutettavan johtajasta ylijohtajaksi.
Apulaisoikeuskansleri totesi, että tietosuoja-asetus ja rikosasioiden tietosuojalaki edellyttävät henkilötietojen poistamista, kun niiden käsittelylle ei ole enää käyttötarkoituksen mukaista tarvetta. Tietojen säilyttämisajan pidentämistä tulisi perustella laajemmin ottaen huomioon tiedon poistamista koskevat velvoitteet. Tietosuojavaltuutetun toimisto lausui ymmärtävänsä haasteet, jotka tulevat voimassaolevasta säilytysajan laskentatavasta, jossa säilyttämisaika alkaa, kun asiassa on annettu lainvoimainen ratkaisu. Lopputulos voi olla sama erityisesti silloin, kun lainvoimaisen ratkaisun saaminen kestää viisi vuotta. Jos tämä koskee vain pientä osaa ratkaisuista ja päätöksistä ja ylipäänsä säilytettävistä henkilötiedoista, säilyttämisaikojen kategoriselle pidentämiselle ei ole tietosuojavaltuutetun toimiston mukaan esitetty käyttötarkoituksesta johtuvia perusteita. Esitystä on täsmennetty tältä osin.
Korkeimmat oikeudet ohjaavat lainkäyttöä ennakkopäätöksillään, mutta tuomioistuimella voi olla tarve saada tutustua myös muiden tuomioistuinten ratkaisuihin erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa tiettyjä asioita tulee tuomioistuimen käsittelyyn vain yksittäisiä juttuja tai joissa ei ole muodostunut ylimpien tuomioistuimien oikeuskäytäntöä. Tietyt säännökset myös velvoittavat tuomioistuimia huomioimaan lainkäytön yhtenäisyyden. Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Yhdenvertaisuus onkin keskeinen tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä ohjaava periaate. Yhdenvertaisen kohtelun toteutuminen edellyttää myös alueellista tasapuolisuutta, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei eri alueellisilla tuomioistuimilla tulisi olla ainakaan merkittävästi toisistaan poikkeavia, pysyviä ratkaisulinjoja. Yksityiskohtaisempia säännöksiä lainkäytön yhtenäisyyden huomioimisesta on esimerkiksi rikoslaissa ja oikeudenkäymiskaaressa. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 8 a §:ssä taas todetaan, että jos hovioikeudessa asian ratkaisua istunnossa harkittaessa vallitseva mielipide poikkeaa korkeimman oikeuden tai hovioikeuden taikka toisen hovioikeuden omaksumasta oikeusperiaatteesta tai lain tulkinnasta, asia tai sen osa voidaan siirtää käsiteltäväksi vahvennetussa istunnossa tai täysistunnossa. Hovioikeuden tulee siten tuntea myös muiden hovioikeuksien oikeuskäytäntöä.
Pykälän 2 momentin mukaan diaari- ja asianhallintatietojen valtakunnallisen käsittelyjärjestelmän käyttötarkoituksena on välittää oikeushallinnon viranomaisille tietoja vireillä olevan asian käsittelyn järjestämiseksi, selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi ja valvonta- tai kehittämistehtävän suorittamiseksi sekä yleisölle tietoja tuomioistuinten käsittelyssä olevista asioista. Käyttötarkoitusta on rajattu yleisölle välitettävistä tiedoista tuomioistuinten käsittelyssä oleviin asioihin eikä momentissa mainita jo käsiteltyjä asioita. Koska tietojärjestelmälain yhtenä tarkoituksena on tehostaa tiedotusvälineiden tiedonsaantia ja sitä kautta yleisön tiedonsaantia, tulisi momenttia täsmentää siten, että järjestelmän tarkoituksena on välittää yleisölle tietoja sekä käsittelyssä olevista että käsittelyssä olleista asioista.