Tietojärjestelmälain muutostarpeita vuonna 2017 selvittänyt työryhmä arvioi sitä, voiko tuomioistuin nykyisten säännösten perusteella katsoa valtakunnallisesta tietojärjestelmästä teknisen käyttöyhteyden avulla toisen tuomioistuimen päätöksiä oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi. Työryhmä totesi, että silloin kun haku tehdään oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi, tuomioistuimella on 12 §:n 1 momentin 1 kohtaan rinnastuva peruste tietojen hakuun (Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 3/2018).
Lisäksi vakuutusoikeus katsoi, että olisi hyvä määritellä toimenpiteet, joilla hallintotuomioistuin ja erityistuomioistuin voi rajoittaa tiedon antamista lain 16 §:n 3 momentin perusteella. Järjestelmien teknisessä kehityksessä tulisi ottaa huomioon tietojen siirtyminen automaattisesti tuomioistuimen omista järjestelmistä valtakunnalliseen tietovarantoon ilman, että tuomioistuimen tarvitsee tehdä lisätoimenpiteitä. Lausunto ei tältä osin aiheuta muutosta ehdotuksiin. Tällä hetkellä tuomioistuimen omaan järjestelmään tehty merkintä salassapidosta välittyy automaattisesti valtakunnalliseen tietojärjestelmään.
Suomen Journalistiliitto ry:n mukaan esitetty muutos edistäisi sananvapauden toteutumista ja lisäisi yhteiskunnan avoimuutta. Korkein hallinto-oikeus ja Pohjanmaan käräjäoikeus pitivät perustuslain 12 §:ssä turvatun sananvapauden ja tuomioistuinten työmäärän näkökulmasta myönteisenä, että Oikeusrekisterikeskus voi luovuttaa keskitetysti oikeudenkäynnin perustietoja ja muita diaaritietoja. Myös Turun hovioikeus kannatti ehdotusta todeten, ettei mitään olennaista oikeustilan muutosta tapahtuisi, koska kyse on julkisista tiedoista, jotka joka tapauksessa on saatavissa tuomioistuimelta. Helsingin hallinto-oikeus ja vakuutusoikeus arvioivat, ettei ehdotetulla muutoksella ole juurikaan vaikutusta tuomioistuimen työmäärään, koska tuomioistuimia työllistävät tietopyynnöt nimenomaan salassa pidettävissä asioissa eikä julkisissa. Oikeustoimittajat ry totesi, että mitä enemmän tietopyyntöjä keskitetään tuomioistuimilta Oikeusrekisterikeskukselle, sitä enemmän täytyy kiinnittää huomiota myös tietopyyntöihin vastaamiseen osoitettuihin resursseihin.
12 §:n otsikossa puhutaan oikeudesta käyttää toisen oikeushallinnon viranomaisen tallettamia tietoja. Tietojärjestelmälaki koskee oikeushallinnon valtakunnallista tietojärjestelmää, jolloin kyse on oikeudesta käyttää oikeushallinnon valtakunnalliseen tietovarantoon tallennettuja tietoja eikä toisen viranomaisen omaan järjestelmäänsä tallentamia tietoja. Selvyyden vuoksi pykälän otsikkoa tulisi muuttaa siten, että oikeus koskee nimenomaan valtakunnalliseen järjestelmään tallennettuja tietoja.
Korkein oikeus piti ehdotettua säännöstä ongelmattomana ja kannatettavana siltä osin kuin tuomioistuimille annettaisiin katseluoikeus toisten tuomioistuinten tallentamiin julkisiin ratkaisutietoihin ja -asiakirjoihin. Korkein oikeus katsoi kuitenkin, että ehdotettua katseluoikeutta olisi perusteltua tarkastella syvällisemmin erityisesti sellaisissa asioissa, joihin liittyy jokin korostetun tärkeä salassapitointressi. Erityisesti tämä koskee valtio- ja maanpetosasioita sekä siviili- ja sotilastiedustelua koskevia asioita. Myös anonyymiin todisteluun ja salaisiin pakkokeinoihin liittyy korostettu salassapitointressi. Korkeimman oikeuden mukaan perusteellisempaa arviointia edellyttää myös käytännössä tavanomainen tilanne, jossa tuomioistuimen ratkaisu on pääosin julkinen, mutta se on määrätty salassa pidettäväksi siltä osin kuin ratkaisusta ilmenee asianomistajan henkilöllisyys rikosasiassa, joka koskee erityisen arkaluonteista asianomistajan yksityiselämään liittyvää seikkaa, jolloin salassapitosääntelyssä on kysymys perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän suojan toteuttamisesta. Lisäksi korkein oikeus totesi, ettei esityksessä ole tarkasteltu tarkemmin ehdotetun säännöksen suhdetta tiedonhallintalain 4 luvun ja 23 §:n sääntelyyn eikä lain 18 §:n nojalla annettuun valtioneuvoston asetukseen asiakirjojen turvallisuusluokittelusta valtionhallinnossa (1101/2019). Korkein oikeus katsoi, että lisäksi olisi tarpeen pyrkiä selventämään, olisiko katseluoikeus käytännössä tuomioistuimella viranomaisena vai yksittäisellä tuomarilla ja esittelijällä.
Apulaisoikeuskansleri katsoi, että tietovarannon sisällön rajaaminen tiedon käyttötarkoituksen mukaan on ratkaisuna uusi ja tarkoittaa sitä, että yksittäisten tietojärjestelmien tiedot ovat osin valtakunnallista tietovarantoa ja osin viranomaisen omia tietoja, joiden käsittely ilman erityistä sääntelyä määritellään yleislaeissa. Apulaisoikeuskanslerin mukaan ratkaisua voi pitää vaikeaselkoisena ja olisi perusteltua selvittää, olisiko tarkoituksenmukaista säätää yleisesti tiedon käsittelyn perusteista ja rekisterinpitäjyydestä oikeushallinnolle yhteisesti tuotetuissa tietojärjestelmissä. Selvitys yleisistä tiedon käsittelyn perusteista oikeushallinnon tietojärjestelmissä vaatisi tietovarannon ja koko lain rakenteen uudelleen arviointia, jota ei ole mahdollista tehdä ilman, että se merkittävästi viivästyttäisi ehdotettujen muutosten käsittelyä. Tästä syystä oikeushallinnon tietojärjestelmien laajempi arviointi on jätetty tehtäväksi sopivassa yhteydessä myöhemmin.
Pohjanmaan käräjäoikeus piti oikeusasioiden käsittelyjen keston takia tarkoituksenmukaisena myös sitä, että poistoaikojen laskeminen alkaisi ratkaisun antopäivästä.