Tuomioistuimien käsittelemissä asioissa korostettu salassapitointressi liittyy muun muassa valtio- ja maanpetosrikosasioihin sekä siviili- ja sotilastiedustelua koskeviin asioihin. Kyseisiä asiaryhmiä käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena ainoastaan Helsingin käräjäoikeus ja valitusasteena Helsingin hovioikeus. Millään muulla tuomioistuimella ei siten voi olla perustetta katsoa Helsingin käräjäoikeuden tai Helsingin hovioikeuden ratkaisuja kyseisissä asioissa oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi. Korostettu salassapitointressi liittyy myös anonyymistä todistelusta tai salaisista pakkokeinoista päättämiseen. Silloin kun tietojen käyttöperuste olisi oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistaminen, ei haun tulisi kohdistua menettelyä koskeviin osaratkaisuihin vaan ainoastaan pääasiaratkaisutietoihin ja -asiakirjoihin. Anonyymiä todistelua tai salaisia pakkokeinoja koskevat päätökset jäisivät siten soveltamisalan ulkopuolelle.
Oikeushallinnon valtakunnallinen tietojärjestelmä on Oikeusrekisterikeskuksen rekisterinpidossa oleva laaja tietojärjestelmäkokonaisuus, joka muodostaa tietojärjestelmälaissa säädettyyn käyttötarkoitukseen perustuvan rekisterin. Kun rekisterinpitäjänä toimiva Oikeusrekisterikeskus käsittelee henkilötietoja tietojärjestelmälaissa säädettyihin tarkoituksiin, sovelletaan käsittelyyn tietojärjestelmälakia. Tietojärjestelmälakia ei sovelleta sellaiseen henkilötietojen käsittelyyn, jonka oikeushallinnon viranomainen eli tuomioistuin, Syyttäjälaitos tai oikeusaputoimisto suorittaa rekisterinpitäjänä käsitellessään henkilötietoja lakisääteisiä velvoitteita tai muita sille kuuluvia tehtäviä varten.
15 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta. Pykälän 2 momentissa käytetään ilmaisua rikollista tekoa ja rangaistusta, kun tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa ja tietosuojalain 7 §:ssä käytetään ilmaisua rikostuomioita ja rikkomuksia. Tietojärjestelmälain termien olisi hyvä vastata tietosuojasäännöksiä.
Tietosuojavaltuutetun toimisto esitti, että käyttötarkoitusta tulisi laajentaa koskemaan myös 15 §:n 1 ja 2 momentin tarkoitukset ja supistaa tiedon välittämistä yleisölle -käyttötarkoitusta vastaamaan paremmin 16 §:n yksityiskohtaisia luovutussäännöksiä, jotta käyttötarkoituksen määritelmästä voisi kohtuudella päätellä, missä tarkoituksissa kyseisiä henkilötietoja tullaan käsittelemään. Käyttötarkoituksen laajempi arviointi ei ole mahdollista ilman, että se merkittävästi viivästyttäisi esityksessä ehdotettujen muutosten käsittelyä, minkä takia arviointi on jätetty tehtäväksi sopivassa yhteydessä myöhemmin.
Kymenlaakson käräjäoikeus katsoi, että oikeushallinnon viranomaisten aikaisempaa parempi pääsy toistensa tietoihin on merkittävä parannus käräjäoikeuden lainkäytön kannalta. Kanta-Hämeen käräjäoikeus kannatti ehdotusta, sillä se edistäisi oikeuskäytännön yhtenäisyyttä salassa pidettävissä asioissa, etenkin seksuaalirikosasioissa, joita koskevassa julkisessa keskustelussa on esiintynyt yhdenmukaisuusvaatimuksia. Myös Hämeenlinnan hallinto-oikeus kannatti ehdotusta. Helsingin ja Itä-Suomen hallinto-oikeudet pitivät perusteltuna, että katseluoikeus rajattaisiin ratkaisu- ja päätöstietoihin, kun otetaan huomioon katseluoikeuden tarkoitus. Turun hovioikeus totesi, että salassapitoa koskevilla säännöksillä suojataan sinänsä tärkeitä intressejä, mutta toisaalta väärinkäytösten mahdollisuutta on pidettävä vähäisenä, kun tietoihin pääsee käsiksi nimenomaan toinen tuomioistuin eikä kuka tahansa taho. Oikeuskäytännön parempi yhtenäistäminen eri hovioikeuksienkin välillä on kannatettava tavoite.
Tiedonhallintalain 18 §:n mukaan valtion virastoissa ja laitoksissa toimivien viranomaisten, tuomioistuimien ja valitusasioita käsittelemään perustettujen lautakuntien on tiettyjen edellytysten täyttyessä turvallisuusluokiteltava asiakirjat. Valtioneuvoston asetuksella asiakirjojen turvallisuusluokittelusta valtionhallinnossa (1101/2019) on annettu tarkempia säännöksiä turvallisuusluokittelusta. Valtiovarainministeriön muistiossa 28.11.2019 on todettu asetuksen soveltamisalasta muun muassa seuraavaa: ”Voimassa on säännöksiä koskien oikeudenkäynnin ja oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuutta, esimerkiksi laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa, joihin sisältyy erityissääntelyä koskien oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuutta ja salassa pidettäviä oikeudenkäyntiasiakirjoja. Mikäli asiakirja on esimerkiksi mainitussa laissa tarkoitettu oikeudenkäyntiasiakirja, sen julkisuus ja toisaalta salassapito oikeudenkäyntiasiakirjana ei lähtökohtaisesti määräydy tiedonhallintalain 18 §:n 1 momentissa tarkoitettujen julkisuuslain 24 §:n 1 momentin kohtien perusteella. Ehdotettu asetus ei siten soveltuisi tällaisen asiakirjan käsittelyyn oikeudenkäyntiasiakirjana oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain soveltamisalaan kuuluvissa tuomioistuimissa.” Muistiossa ei ole erikseen otettu kantaa hallintotuomioistuinten oikeudenkäyntiasiakirjojen käsittelyyn. Muistion mukaan yleisten tuomioistuinten ei tule turvallisuusluokitella oikeudenkäyntiasiakirjoja tiedonhallintalain 18 §:n nojalla annetun asetuksen mukaisesti. Siksi ei ole myöskään mahdollista tehdä turvallisuusluokkiin perustuvaa jaottelua sille, mitä salassa pidettäviä asiakirjoja voisi katsoa oikeushallinnon valtakunnallisesta tietovarannosta ja mitä ei.
Tuomioistuinvirasto, Turun hovioikeus, Kymenlaakson käräjäoikeus ja Pohjanmaan käräjäoikeus kannattivat poistoaikojen pidentämistä, koska se keskittäisi tietopyyntöjen käsittelyä Oikeusrekisterikeskukselle, keventäisi tuomioistuinten hallinnollista työtaakkaa sekä edistäisi tiedotusvälineiden ja tutkijoiden tiedonsaantia. Tuomioistuinvirasto ja Turun hovioikeus pitivät esitystä hyödyllisenä myös siksi, että poikkeavat säilytysajat eri järjestelmissä ovat perustuneet osajärjestelmien eri käyttötarkoituksiin. Tuomioistuimille parhaillaan kehitettävät uudet lainkäyttöasioiden asianhallintajärjestelmät AIPA ja HAIPA eivät kuitenkaan enää jakaudu erikseen diaaritietojen ja ratkaisutietojen osajärjestelmiin, vaan lainkäyttöasiaan liittyvät tiedot käsitellään uusissa asianhallintajärjestelmissä samalla lainkäyttöasialla. Valtakunnalliseen tietojenkäsittelyyn liittyvien käyttäjäroolien ja käyttöoikeuksien toteuttaminen uusiin järjestelmiin helpottuu, kun samalle asialle ei tarvitse kehittää erikseen useita eri poistoaikoja.