Esityksen tarkoituksena on tehdä lastensuojelulakiin eduskunnan hyväksymän lastensuojelulain muutoksen (542/2019) edellyttämät jälkihuollon ikärajan teknisestä muutoksesta aiheutuvat tarkennukset sekä täsmentää voimaantulosäännöstä edellä jaksossa 2 esitettyjen ehdotettujen muutosten mukaisesti. Esityksen tarkoituksena on lisäksi korjata lastensuojelulain 92 §:n viittaussäännökset ajantasaisiksi jaksossa 2.2. esitetyllä tavalla.
Valmistelussa on pohdittu mahdollisuutta säätää lastensuojelulaissa poikkeus hallintoprosessilaissa säädettyyn valituslupajärjestelmään ja siten säilyttää vapaa muutoksenhakuoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Poikkeuksen säätämistä on harkittu erityisesti vastentahtoista huostaanottoa ja sijaishuoltoa sekä lapsen tutkimista koskevissa asioissa, joissa korkein hallinto-oikeus toimii ainoana muutoksenhakuasteena.
Vapaata muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen tahdonvastaisten huostaanottojen ja lapsen tutkimista koskevien lupien osalta puoltaisi näihin päätöksiin liittyvä korostunut oikeusturvan tarve. Huostaanotto merkitsee voimakasta puutumista perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvattuun henkilökohtaiseen vapauteen samoin kuin perustuslain 10 §:n 1 momentissa säänneltyyn yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan (PeVL 58/2006 vp). Käytännössä huostaanotto tarkoittaa useimmiten lapsen fyysistä erottamista biologisista vanhemmistaan, minkä lisäksi merkittävä osa huoltajan oikeuksista siirtyy huostaanoton jälkeen sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle. Myös lapsen tutkimista koskeva lupa-asia merkitsee voimakasta julkisen vallan puuttumista lapsen ja vanhemman yksityisyyden ja perhe-elämän suojaan sekä lapsen koskemattomuuteen, vaikka päätökselle on lapsen edusta lähtevä tarve.
Säilyttämällä vapaa muutoksenhakuoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen vastentahtoisten huostaanottojen ja lapsen tutkimista koskevien lupien osalta varmistettaisiin, että asianosaiset tulisivat kuulluiksi aina lastensuojelua koskevassa valitusasiassa.
Perustuslakivaliokunta on (PeV 32/2012 vp.) korostanut, että hallinto-oikeudellista muutoksenhakujärjestelmää on syytä arvioida kokonaisuutena, josta valitusmahdollisuus korkeimpaan hallinto-oikeuteen on vain yksi osa.
Huostaanottoasioissa oikeusturva toteutuu ensisijaisesti hallinto-oikeuden menettelyssä. Lastensuojeluviranomaisen on arvioitava huostaanottoa valmisteltaessa, että toimenpide on lapsen edun mukainen ja täyttää lain edellytykset sekä oikeudenkäynnissä osoitettava, että huostaanoton edellytykset täyttyvät. Kun hallinto-oikeudessa käsitellään lastensuojeluasiaa, asianosaisilla on käytettävissään kaikki hallintoprosessilaissa säädetyt menettelylliset oikeussuojatakeet, kuten oikeus tulla kuulluksi ja oikeus suulliseen käsittelyyn. Erityisesti huostaanottoa koskevassa asiassa hallinto-oikeudessa järjestetään suullinen käsittely käytännössä aina, kun asianosainen sitä vaatii. Lapsen edun turvaamisen näkökulmasta on lisäksi olennaista, että lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua koskevaa asiaa käsiteltäessä ja ratkaistaessa hallintotuomioistuimen kokoonpanoon kuuluu myös lastensuojeluasioihin perehtynyt asiantuntijajäsen.
Valitusluvan ehtojen täyttyessä korkeimman hallinto-oikeuden on myönnettävä valituslupa. Valitusluvan myöntämisen perusteet eivät rajoitus ennakkopäätösperusteeseen, vaan lupa on myönnettävä myös asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen suoksi tai jos valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.