Korkeimman hallinto-oikeuden asema vahvistuisi nykyistä enemmän hallintoa ja hallintotuomioistuimia ratkaisullaan ohjaavana tuomioistuimena. Yhteneväinen valituslupasääntely turvaisi osaltaan korkeimman hallinto-oikeuden mahdollisuuksia turvata oikeudenkäynnin viivytyksettömyys asioissa, joissa on tärkeää saada ylimmän oikeusasteen ratkaisu.
Kun muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen muuttuu hallintoprosessilain johdosta valitusluvanvaraiseksi, tulevat hallinto-oikeuksien ratkaisut saamaan entistä suuremman painoarvon. Erityisesti tämä koskee huostaanottoasioita ja lapsen tutkimista koskevia lupia, joissa hallinto-oikeus toimii ensiasteen päätöksentekijänä. Lastensuojeluasioiden suullisten käsittelyjen lisääntyminen on jo nyt pidentänyt hallinto-oikeuksien käsittelyaikoja. Valituslupajärjestelmään siirtyminen tulee todennäköisesti lisäämään edelleen lastensuojeluasioiden suullisten käsittelyjen tarvetta hallinto-oikeuksissa. Hallinto-oikeuksien riittävistä resursseista ja siitä, että päätösten tekemiseen on käytettävissä kokenutta ja lastensuojeluasioihin perehtynyttä henkilökuntaa, on huolehdittava hallintoprosessilain voimaantullessa.
Kun nuoren oikeus jälkihuoltoon nousee jo hyväksytyn lainmuutoksen (542/2019) nojalla 21 ikävuodesta 25 ikävuoteen, 20-vuotiaiden jälkihuolto-oikeus jatkuu neljä lisävuotta. Kuntien jälkihuollon järjestämisvelvollisuus jatkuu siten enimmillään 4 vuotta lisää. Mikäli arvioidaan, että nykyisistä jälkihuollettavista kolmasosa eli noin 2670 nuorta täyttäisi 21 vuotta, edellyttäisi tämä kuntien sosiaalityöntekijöiden lisäresursointia arviolta noin 67 henkilötyövuodella.
Valituslupamenettelyssä hallinto-oikeuksien ratkaisujen painoarvo kasvaa ja lastensuojeluasioiden suullisten käsittelyjen tarve hallinto-oikeuksissa todennäköisesti lisääntyy. Hallinto-oikeuksissa, erityisesti huostaanottoa koskevien asioiden käsittelyssä, kuntien tekemien hakemusten ja selvitysten painoarvo lisääntyy vastaavasti. Kuntien lastensuojelua, erityisesti tahdonvastaisia huostaanottoja, koskevien päätösten laatuun on kiinnitettävä huomiota ja lastensuojeluasioihin perehtyneen henkilökunnan riittävistä resursseista ja osaamisesta on huolehdittava.
Lastensuojelulain muutoksenhakujärjestelmän muutoksen seurauksena päätöksen tai hakemuksen tehneen viranomaisen tulisi hakea valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta hallinto-oikeuden antamaan päätökseen.
Jälkihuollon ikärajan nosto lastensuojelulain muutosesityksen hyväksymisen yhteydessä perustui lakialoitteeseen, jossa ei ollut mukana kustannusarviota. Jälkihuollon piirissä on tällä hetkellä noin 8 000 lasta ja nuorta. Jälkihuollossa olevista asiakkaista 18 vuotta täyttäneitä nuoria on noin 86 prosenttia eli 6 880 nuorta ja alle 18-vuotiaita 14 prosenttia eli noin 1 120 lasta. Vuosittain noin 1 500 sijoitettua lasta saavuttaa täysikäisyyden. Oletettavasti suuri osa heistä jatkaa jälkihuollon asiakkaina. Jälkihuollon kustannukset yli 18-vuotaiden nuorten osalta ovat noin 30 000 000 euroa.
Kun nuoren oikeus jälkihuoltoon nousee 21 ikävuodesta 25 ikävuoteen, 20-vuotiaiden jälkihuolto-oikeus jatkuu neljä lisävuotta. Mikäli arvioidaan, että nykyisistä jälkihuollettavista 1/3 eli noin 2670 nuorta täyttäisi 21 vuotta ja heidän jälkihuollon palvelunsa jatkuisivat nykyisellä konseptilla, lisäkustannus olisi ensimmäisenä vuonna arviolta noin 12 miljoonaa euroa (4 348 euroa x 2670 nuorta) ja kolmena sitä seuraavana vuonna noin 12 miljoonaa euroa kunakin vuonna. Jälkihuollon palvelujen tarve ja intensiteetti ja sitä myöten kustannukset kuitenkin vähenevät huomattavasti nuoren iän myötä, joten lisäkustannus on arviolta alle edellä mainitun 12 miljoonaa euroa. Kustannukset on otettu huomioon täysimääräisesti kuntien peruspalvelujen rahoituksessa.