Lasten ja perheiden osalta muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen muodostaa vain yhden osan lastensuojeluasioiden oikeussuojaprosessia ja muutoksenhakujärjestelmää. Vaikka tahdonvastaista huostaanottoa koskeva asia tulee hallinto-oikeudessa ensivaiheessa ratkaistavaksi, myös näissä asioissa käsittelyä edeltää lastensuojeluviranomaisen tekemä lastensuojelutarpeen arviointi. Huostaanoton päätös perustuu aina yksilölliseen harkintaan siitä, mikä ratkaisu toteuttaa parhaiten kyseisen lapsen etua. Myös huostaanoton valmistelu pyritään mahdollisuuksien mukaan tekemään yhteistyössä lapsen ja perheen kanssa. Lapsella on lastensuojelulain 5 ja 20 §:n nojalla oikeus esittää mielipiteensä häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja hänen mielipiteisiinsä ja toivomuksiinsa on kiinnitettävä huomiota. 12 vuotta täyttäneelle lapselle on aina varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain mukaisesti häntä koskevassa lastensuojeluasiassa.
12 vuotta täyttäneen lapsen ja hänen huoltajansa muutoksenhakuoikeuteen ei tule valituskieltoa, vaan asianosainen saa valituslupajärjestelmässäkin asiansa korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi. Koska valitusluvan myöntämisen perusteina on ennakkopäätösperusteen lisäksi ilmeinen virhe tai muu painava syy, järjestelmä antaa korkeimmalla hallinto-oikeudelle täysimääräisen mahdollisuuden tutkia hallinto-oikeuden lastensuojeluasiassa tekemän päätöksen laillisuutta sekä menettelylliseltä että sisällölliseltä kannalta. Oikeusturvan keskeinen osa, lainmukaisen lopputuloksen turvaaminen, toteutuu siten valituslupajärjestelmässä.
Oikeudenkäyntien kokonaiskesto lyhenisi niissä asioissa, joissa korkein hallinto-oikeus ei myöntäisi valituslupaa. Joutuisa oikeuskäsittely edistää tosiasiallisen oikeusturvan toteutumista, lapsen tilanteen vakauttamista sekä lasten kanssa työskentelevien tahojen mahdollisuuksia antaa lapselle vakaat ja turvalliset kasvuolosuhteet. Pitkään oikeuskäsittelyyn liittyvä epävarmuus on omiaan haittaamaan lapsen ja perhe-elämän myönteistä kehitystä ja lapsen toipumista usein hyvin traagisistakin perhetilanteista. Hallinto-oikeus voi myös hylätä huostaanottohakemuksen. Valituslupajärjestelmä mahdollistaisi näissäkin tilanteissa sen, että viivytyksettä tarkastellaan, aiheuttaako valituslupahakemus lisäselvittelyn tarpeen vai voidaanko valituslupahakemus hylätä. Tämä olisi asianosaisten kannalta myönteistä.
Korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapuu lastensuojelulain mukaisia asioita kuudessa alaryhmässä. Vuonna 2018 korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapui 230 huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevaa asiaa (180 vuonna 2017; 212 vuonna 2016; 198 vuonna 2015). Huostassapidon lopettamista koskevia asioita saapui 25 (aiempina vuosina vastaavat luvut olivat 21, 42 ja 38), yhteydenpidon rajoittamista koskevia asioita saapui 41 (38; 41; 62) ja muita lastensuojeluasioita 42. Yhteensä lastensuojeluasioita tuli vuonna 2018 vireille korkeimmassa hallinto-oikeudessa 338.
Mahdollisuus saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden arvioitavaksi säilyisi ennallaan. Hallintoprosessilakia koskevan hallituksen esityksen arvion mukaan lain voimaan tultua valituslupia myönnettäisiin kaikkien asioiden osalta arviolta noin 15 prosentissa valituslupa-asioita (HE 29/2018 vp, s. 60).
Korkeimman hallinto-oikeuden asema vahvistuisi nykyistä enemmän hallintoa ja hallintotuomioistuimia ratkaisullaan ohjaavana tuomioistuimena. Yhteneväinen valituslupasääntely turvaisi osaltaan korkeimman hallinto-oikeuden mahdollisuuksia turvata oikeudenkäynnin viivytyksettömyys asioissa, joissa on tärkeää saada ylimmän oikeusasteen ratkaisu.
Kun muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen muuttuu hallintoprosessilain johdosta valitusluvanvaraiseksi, tulevat hallinto-oikeuksien ratkaisut saamaan entistä suuremman painoarvon. Erityisesti tämä koskee huostaanottoasioita ja lapsen tutkimista koskevia lupia, joissa hallinto-oikeus toimii ensiasteen päätöksentekijänä. Lastensuojeluasioiden suullisten käsittelyjen lisääntyminen on jo nyt pidentänyt hallinto-oikeuksien käsittelyaikoja. Valituslupajärjestelmään siirtyminen tulee todennäköisesti lisäämään edelleen lastensuojeluasioiden suullisten käsittelyjen tarvetta hallinto-oikeuksissa. Hallinto-oikeuksien riittävistä resursseista ja siitä, että päätösten tekemiseen on käytettävissä kokenutta ja lastensuojeluasioihin perehtynyttä henkilökuntaa, on huolehdittava hallintoprosessilain voimaantullessa.