Jälkihuollon ikärajan nosto lastensuojelulain muutosesityksen hyväksymisen yhteydessä perustui lakialoitteeseen, jossa ei ollut mukana kustannusarviota. Jälkihuollon piirissä on tällä hetkellä noin 8 000 lasta ja nuorta. Jälkihuollossa olevista asiakkaista 18 vuotta täyttäneitä nuoria on noin 86 prosenttia eli 6 880 nuorta ja alle 18-vuotiaita 14 prosenttia eli noin 1 120 lasta. Vuosittain noin 1 500 sijoitettua lasta saavuttaa täysikäisyyden. Oletettavasti suuri osa heistä jatkaa jälkihuollon asiakkaina. Jälkihuollon kustannukset yli 18-vuotaiden nuorten osalta ovat noin 30 000 000 euroa.
Kun nuoren oikeus jälkihuoltoon nousee 21 ikävuodesta 25 ikävuoteen, 20-vuotiaiden jälkihuolto-oikeus jatkuu neljä lisävuotta. Mikäli arvioidaan, että nykyisistä jälkihuollettavista 1/3 eli noin 2670 nuorta täyttäisi 21 vuotta ja heidän jälkihuollon palvelunsa jatkuisivat nykyisellä konseptilla, lisäkustannus olisi ensimmäisenä vuonna arviolta noin 12 miljoonaa euroa (4 348 euroa x 2670 nuorta) ja kolmena sitä seuraavana vuonna noin 12 miljoonaa euroa kunakin vuonna. Jälkihuollon palvelujen tarve ja intensiteetti ja sitä myöten kustannukset kuitenkin vähenevät huomattavasti nuoren iän myötä, joten lisäkustannus on arviolta alle edellä mainitun 12 miljoonaa euroa. Kustannukset on otettu huomioon täysimääräisesti kuntien peruspalvelujen rahoituksessa.
Jälkihuoltona saatujen palvelujen sisällöstä ei ole olemassa tilastotietoa, eikä esityksellä muuteta jälkihuollon järjestelmää tai sisältöä. Tästä syystä ei ole mahdollista arvioida jälkihuollon asiakkaille tai heidän perheilleen mahdollisesti aiheutuvia taloudellisia vaikutuksia.
Tällä esityksellä muutettaisiin jo hyväksytyn lastensuojelulain muuttamisesta annetun lain (542/2019) voimaantulosäännöstä täsmentämällä, että kunnan velvollisuutta järjestää jälkihuoltoa siihen saakka, kunnes jälkihuoltoon oikeutettu nuori täyttää 25 vuotta, ei sovellettaisi lapsiin ja nuoriin, joiden oikeus jälkihuoltoon on päättynyt ennen 1.1.2020. Esityksestä ei siten aiheudu jo hyväksytyn lainmuutoksen ylittäviä kustannuksia.
On oletettavaa, että jo hyväksytyn hallintoprosessilain johdosta jatkossa valituslupia korkeimpaan hallinto-oikeuteen tullaan myöntämään lastensuojeluasioissa vähemmän, kuin mitä korkeimmassa hallinto-oikeudessa on käsitelty lastensuojeluasioita niiden automaattisen valitusoikeuden aikana. Mahdollisuus hakea valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta tulee kuitenkin työllistämään korkeinta hallinto-oikeutta jatkossakin myös lastensuojeluasioiden osalta. Tällä ei arvioida olevan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia korkeimman hallinto-oikeuden osalta.
Hallintoprosessilain valituslupakäytännön seurauksena hallinto-oikeuksissa lastensuojeluasioita koskevien suullisten käsittelyjen määrä tulee todennäköisesti kasvamaan, mikä lisää hallinto-oikeuksien työmäärää. Oikeusministeriön arvion mukaan suullisten käsittelyiden määrä lisääntyisi noin 20 prosenttia juttumäärän lisääntymättä. Oikeusministeriö on arvioinut tästä aiheutuvan 144 000 euron lisämäärärahatarpeen, joka tulee ottaa huomioon muiden tuomioistuinten toimintamenomomentilla.
Asianosaisten kohdalla valituslupaprosessi tarkoittaa vähemmän oikeudenkäyntikuluja niissä tapauksissa, missä korkein hallinto-oikeus ei myönnä valituslupaa lastensuojeluasiassa. On oletettavaa, että osa näistä hakijoista hakee kielteisen valitusluvan jälkeen hallinto-oikeudelta huostaanoton purkua. Tältä osin valituslupaprosessin taloudelliset vaikutuksen asianosaisiin ovat vähäiset. Ne asianosaiset, jotka tyytyvät korkeimman hallinto-oikeuden kielteiseen valituslupapäätökseen, tulevat säästämään oikeudenkäyntikuluissa.