Tuomioistuimessa uutena asiana käsiteltävät lapsen ja hänelle läheisen henkilön väliset tapaamisoikeusasiat kasvattavat jossain määrin tarvetta sosiaalilautakunnan selvitysten pyytämiseen. Jos näitä tapauksia arvioidaan edellä todetusti olevan noin 30 vuodessa ja jos niissä kaikissa pyydettäisiin selvitys sosiaalilautakunnalta, tästä aiheutuisi noin 72 000 euron kustannus. Kaikki tapaukset tosin eivät edellytä selvityksen tekemistä.
Sopimusmahdollisuuden laajentamisesta seuraa uudenlaisia sopimuksia vahvistettavaksi sosiaalilautakunnalle, kun muun muassa oheishuollosta voidaan tehdä sopimus. Osa näistä liittyy tilanteisiin, joissa oheishuollolla voidaan välttää lapsen huostaanotto ja joissa lastensuojelu on aktiivisesti mukana. Asian järjestäminen sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella nopeuttaa ja helpottaa lapsen tilanteen hoitamista lastensuojelun puolella. Samoin sopimusmahdollisuus poistaa tarpeen tehdä lapsen olosuhteista sosiaalilautakunnan selvitys tuomioistuimelle. Sosiaalitoimen selvityksen hinnaksi on arvioitu edellä mainittu 2 400—5 280 euroa selvitystä kohti. Jos oheishuoltoa koskevia tapauksia arvioidaan siirtyvän tuomioistuimista sosiaalitoimeen edellä todetusti noin 400 vuodessa ja jos näistä noin puolessa tuomioistuin pyytäisi sosiaalilautakunnan selvityksen lapsen olosuhteista, ehdotus tarkoittaisi vähintään noin 500 000 euron kustannussäästöä sosiaalitoimelle.
Lapsenhuoltolain uudistamisesta aiheutuu valtiolle tiedottamiseen ja kouluttamiseen liittyviä kustannuksia, jotka kuitenkin voidaan kattaa tiedottamiseen ja kouluttamiseen osallistuvien viranomaisten toimintamenoista.
Muilta osin sopimusvalikoiman laajentaminen vaikuttaa enemmänkin sopimusten sisältöön kuin tapausten määrään. Yhteishuollosta tai yksinhuollosta sopimisen sijasta voidaan esimerkiksi sopia tietojensaantioikeuden antamisesta toiselle huoltajalle tai tehtävien jaosta huoltajien kesken. Yhtenäisten lomakkeiden laatiminen helpottaa lastenvalvojien työtä sopimusten sisällön määrittämisessä. Uudistuksen voimaantulon yhteydessä saattaa kuitenkin tulla tilapäisesti runsaammin yhteydenottoja lastenvalvojien palveluihin asiakkailta, jotka haluavat tehdä uudenlaisia sopimuksia tai tiedustella nykyisten sopimusten päivitystarvetta.
Ehdotus määräajan asettamisesta sosiaalilautakunnan selvityksen tekemiselle ei edellyttäne resurssien lisäämistä sosiaalitoimessa, sillä määräajan on oltava kohtuullinen suhteessa sosiaalitoimen resursseihin.
Oikeudenkäynnin yhteydessä pyydettävään sosiaalilautakunnan selvitykseen liittyvät lainsäädäntömuutokset — harkinnanvaran lisääminen selvityspyynnön tekemisessä ja selvityspyynnön tarkempi yksilöinti — vähentävät joissain tapauksissa tarvetta laajojen selvitysten tekemiseen. Myös ehdotus, jonka mukaan lasta voitaisiin nykyistä useammin kuulla henkilökohtaisesti tuomioistuimessa, tekee joissain tilanteissa selvitysten tekemisen tarpeettomaksi. Näistä uudistuksista koituu vähäistä kustannussäästöä.
Jos arvioidaan, että yksittäisen oheishuoltoa koskevan sopimuksen tekemiseen menisi lastenvalvojan luona keskimäärin noin 1,5 tuntia, kokonaistyömäärä olisi 600 tuntia, mikä tarkoittaisi noin 0,38 htv:n lisäystä vuodessa. Jos otetaan perusteeksi henkilöstömenona lastenvalvojan yksikkökustannus työnantajalle 50 246 euroa per htv vuodessa, kustannuslisäystä tulisi laskennallisesti 18 901 euroa vuodessa.
