Erityisenä syynä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että avioliiton tunnustamatta jättämisestä aiheutuu aviopuolisoille kohtuuttomia seurauksia. Perusteena voi olla myös se, että avioliiton ulkomailla alaikäisenä solminut henkilö on jo täyttänyt 18 vuotta ja haluaa avioliiton tulevan tunnustetuksi Suomessa. Erityinen syy voi olla myös se, että aviopuolisoilla on yhteinen lapsi ja avioliiton tunnustaminen on lapsen edun mukaista. Arvio avioliiton tunnustamisesta on tehtävä aina kokonaisarvion perusteella tapauksen olosuhteet huomioon ottaen.
Islannin avioliittolain (No. 31 of 14.4.1993) mukaan avioliitto voi päättyä puolisoiden eroon tai kuolemaan, ja liitto voi olla myös mitätön (art. 5). Avioliittolain V luvussa (25―32 art.) säädetään liiton mitättömyydestä (Ógilding). Avioliitto on tuomiolla julistettava mitättömäksi, jos aviopuolisot ovat lähisukua keskenään tai ainakin toisella heistä on aikaisempi avioliitto voimassa. Avioliitto voidaan puolison hakemuksesta todeta mitättömäksi myös silloin, jos hänet on pakotettu avioliittoon. Tällöin kanne on nostettava kuuden kuukauden kuluessa pakon päättymisestä ja viimeistään kolmen vuoden kuluessa liiton solmimisesta.
Esityksessä ehdotettujen säännösten tavoitteena on torjua pakottamalla ja alaikäisenä solmittuja avioliittoja sekä parantaa tällaisen avioliiton solmineiden, haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden asemaa. Esityksen tavoitteena on mahdollistaa pakottamalla solmitun avioliiton purkaminen myös muulla tavoin kuin avioeromenettelyssä. Lisäksi esityksellä täsmennetään ulkomailla alaikäisenä solmitun avioliiton tunnustamista koskevia säännöksiä.
Avioerosta säädetään avioliittolain (Äktenskapsbalk 1987:230) 5 luvussa. Aviopuolisoilla on oikeus avioeroon, jos he ovat asiasta yksimieliset. Avioeron voi saada vasta kuuden kuukauden harkinta-ajan jälkeen, jos vain toinen pyytää avioeroa. Harkinta-aikaa edellytetään myös silloin, jos vähintään toisella puolisolla on huollossaan alle 16-vuotias lapsi, joka asuu hänen kanssaan.
Pakottamalla solmitun avioliiton purkamisen erillissääntelyssä on päädytty avioliiton kumoamiseen, koska se antaa avioliittoon pakotetulle sekä oikeudellista että taloudellista suojaa toisin kuin avioliiton vahvistaminen mitättömäksi. Avioliiton kumoaminen on oikeusvaikutuksiltaan myös liitosta syntyneen lapsen edun mukainen ratkaisu. Puolison siviilisäädyn kannalta ehdotettu avioliiton kumoamista koskeva sääntely on myös parempi vaihtoehto kuin se, että pakottamalla solmittu avioliitto säädettäisiin purettavaksi avioerolla ilman harkinta-aikaa.
Lausuntopalautteen johdosta pakottamalla solmitun avioliiton kumoamista koskevan 27 a §:n perusteluja on täsmennetty, jotta säännöksessä tarkoitettu pakottaminen olisi selkeämmin määritelty. Esitykseen on tehty lausuntopalautteen johdosta myös muita täydennyksiä ja tarkennuksia.
Pakottamalla solmittu avioliitto voitaisiin säätää mitättömäksi, jolloin kaikki avioliittoon kytkeytyvät oikeusvaikutukset lakkaisivat taannehtivasti. Tämäkin edellyttäisi oikeudenkäyntimenettelyä, jossa hakijan olisi näytettävä avioliiton syntyneen pakottamalla. Vaikka pakottamalla solmitun avioliiton toteaminen mitättömäksi palauttaisi avioliittoa edeltäneen siviilisäädyn, avioliiton mitättömyys poistaisi myös avioliiton mukanaan tuoman perheoikeudellisen juridisen suojan. Avioliittoon pakotetun henkilön ja hänen mahdollisten lastensa asema muodostuisi siten avioliiton mitättömyyden johdosta useimmiten heikoksi.