Rangaistuksiin tuomittujen aikaisemmasta rikollisuudesta sekä uusimisen ja aiempien tuomioiden laadusta on saatavilla verraten niukasti tietoa. Tilastokeskuksen ylläpitämästä uusintarikollisuustietokannasta selviää, kuinka moni rangaistukseen tuomituista on syyllistynyt uuteen rikokseen kolmen vuoden sisällä edellisestä rangaistustuomiosta. Vuonna 2016 ehdolliseen vankeuteen tuomituista 11 387 oli tehnyt rikoksensa 21 vuotta täyttäneenä. Heistä 3 693 eli noin 32 prosenttia oli rikoksen uusijoita sillä perusteella, että he olivat edellistä tuomiotaan seuranneen kolmen vuoden sisällä syyllistyneet uuteen rikokseen. Tuosta rikoksesta tämän päivän tuomiohetkeen on voinut kulua pidempikin aika, riippuen teon ilmitulosta. Tässä ryhmässä ovat mukana kaikki vanhat tuomiot, myös sakkorangaistukset. Koska noin 60 prosenttia kaikista rikosasioiden tuomioistuinratkaisuista on sakkotuomioita, olisi karkeasti arvioitavissa, että tässä ehdolliseen rangaistukseen tuomittujen joukossa olisi vajaa 2 000 sellaista henkilöä, joka on uusinut rikoksensa edellisen sakkoa ankaramman rangaistuksen jälkeen tuomiota seuranneen kolmen vuoden aikana. Heistä kuuluu oheisseuraamusten kohderyhmän kannalta kiinnostavaan 21 vuotta täyttäneiden ryhmään noin 1 600 uusijaa. Samaan suuruusluokkaan päätyy vanhempi tilastoanalyysi vuodelta 1996, joka mittasi suoraan kuinka moni ehdolliseen vankeuteen tuomittu oli tuomiota edeltävän kolmen vuoden aikana tuomittu ehdolliseen vankeuteen. Tätä tarkempien ajantasaisten tietojen saaminen edellyttäisi erillisselvityksiä.
Helmikuussa 2012 oikeusministeriö asetti työryhmän selvittämään, olisiko perusteltua luoda mahdollisuus liittää pitkiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin lyhyt ehdoton vankeusjakso. Työryhmä luovutti huhtikuussa 2013 oikeusministeriölle esityksensä yhdistelmävankeutta koskevaksi lainsäädännöksi (Mietintöjä ja lausuntoja 20/2013). Esityksessä ehdotettiin rikoslakiin lisättäväksi uusi rangaistuslaji, joka koostuisi pidemmästä ehdollisen vankeuden osasta ja lyhyemmästä ehdottomasta vankeudesta. Esityksen mukaan vuotta pidempi, mutta enintään kahden vuoden ehdollinen vankeus olisi voitu tuomita osaksi ehdollisena ja osaksi ehdottomana. Tällaisena yhdistelmävankeutena olisi kohtuusperusteiden nojalla poikkeuksellisesti voitu tuomita myös yli kahden, mutta enintään kolmen vuoden vankeus. Lisäksi työryhmä ehdotti valvontarangaistuksen lisäämistä ehdollisen vankeuden oheisseuraamukseksi. Mietintöön sisältyi työryhmän kahden jäsenen täydentävä lausuma, jossa yhdistelmävankeutta ei pidetty perusteltuna.
Palvelupaikan löytämisessä oheisseuraamusta suorittaville muihin yhdyskuntapalveluun tuomittuihin verrattuna ei yleensä nähty eroa. Jos eroa oli, paikan löytämisen helppous perustui asiakkaan hyvään käytökseen ja työhistoriaan. Toisaalta osa palvelupaikoista ei ota vastaan seksuaalirikoksista tuomittuja, mikä vaikeuttaa paikan löytämistä.
Tältä pohjalta voidaan kysyä, tulisiko aikuisten valvontaa koskevan rikoslain säännöksen sisältää ehdollisen vankeuden riittämättömyyttä rangaistuksena koskevia elementtejä – kuten muissa aikuisia koskevissa oheisseuraamuksissa rikoslain 6 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan – vai painottua erityisestävästi, kuten nuorten valvontaa koskeva rikoslain 6 luvun 10 §:n 2 momentti. Kysymys liittyy olennaisesti myös siihen, mihin kohderyhmään valvonnan tarvetta voisi erityisesti liittyä ja mikä olisi valvonnan sisältö. Se liittyy niin ikään tärkeään kysymykseen valvonnan ja sen soveltamisalan suhteista muihin seuraamusvaihtoehtoihin. Estettä ei olisi myöskään yhdistää rangaistuksen tavoitteita koskevia näkökulmia kyseisessä säännöksessä.
Valvonnan mahdolliset kohderyhmät eroaisivat siis toisistaan selvästi. Ensimmäisessä painottuvat rikoksentekijän henkilöön liittyvät seikat, toisessa lähtökohtana on riittävän tuntuvan rangaistuksen tuomitseminen. Valvontaa käytettäisiin ensimmäisessä ryhmässä, jos se katsottaisiin tarpeelliseksi uusien rikosten ehkäisemiseksi, kun otetaan huomioon ”tekijän aikaisempi rikollisuus, hänen henkilökohtaiset olonsa sekä rikokseen johtaneet syyt.” Kyseessä olisi näiden perusteiden yhteisarviointi. Sääntelyä valmisteltaessa on arvioitu, että tapauksia olisi vuosittain noin 300-500 tuomittaessa 21 vuotta täyttäneenä rikoksen tehnyt tällä perusteella valvontaan. Ryhmä olisi selvästi suurempi kuin ilman rikostaustaa valvontaan määrättävien vähintään kahdeksan kuukauden ehdollisiin vankeuksiin tuomittavien ryhmä.
Esitettävät ehdotukset perustuvat työryhmän mietintöön ja siitä saatuun lausuntopalautteeseen.
Oheissakko on edelleen selvästi yleisin oheisseuraamus. Tarkasteluvuonna kaikista ehdollisista tuomioista noin 40 prosenttia (5 120) sisälsi oheissakon. Yhdyskuntapalvelu oli oheisseuraamuksena 295 tuomiossa. Samana vuonna tuomittiin 1 911 vähintään kahdeksan kuukauden pituista ehdollista vankeusrangaistusta, joten yhdyskuntapalvelua tuomittiin oheisseuraamukseksi noin 15 prosentissa niistä tuomioista, joissa se olisi ollut mahdollinen. Valvontaan määrättiin 700 ehdollisesti tuomittua nuorta.