Rikoslain (39/1889, jäljempänä RL) 6 luvun 1 §:n mukaan Suomen rikosseuraamusjärjestelmän yleisiä rangaistuslajeja ovat rikesakko, sakko, ehdollinen vankeus, yhdyskuntapalvelu, valvontarangaistus ja ehdoton vankeus. Erityinen rangaistus alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta on nuorisorangaistus.
Nuorten valvonta on tärkeä osa seuraamusjärjestelmää, ja se on toiminut asianmukaisesti. On perusteltua, että rangaistusjärjestelmässä otetaan huomioon nuoret erityisryhmänä. Rangaistusjärjestelmässä nuorten kohtelu on aikuisia lievempää ja enemmän erityispreventiivisesti suuntautunutta. Erityispreventiolla eli -estävyydellä tarkoitetaan rikoksentekijän henkilökohtaisten ominaisuuksien huomioon ottamista siten, että seuraamus ehkäisisi rikosten uusimista mahdollisimman tehokkaasti. Nuorista 15-17-vuotiaat ovat myös lastensuojelujärjestelmän piirissä. Lastensuojelulaki (417/2007) sisältää myös 18-20-vuotiaita nuoria koskevaa sääntelyä. Lapsen etu on kansainvälisten sopimusten mukaisesti lapsia koskevan sääntelyn ja viranomaistoiminnan lähtökohta.
Saman pykälän nuorten valvontaa koskevan 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä puolestaan todetaan, että rikoksen alle 21-vuotiaana tehnyt voidaan tuomita ehdollisen vankeuden tehosteeksi valvontaan yhden vuoden kolmen kuukauden ajaksi, jos tätä on pidettävä perusteltuna tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi tai uusien rikosten ehkäisemiseksi. ”Tekijän sosiaalisen selviytymisen edistäminen” ja ”uusien rikosten ehkäiseminen” ovat luonteeltaan varsin vahvasti erityisestäviä säännöksen soveltamiskriteereitä. Seuraamuksen tuomitsemisessa ehdollisen vankeuden ”tehosteeksi” voidaan nähdä niin rikoksen ja rangaistuksen oikeaan suhteeseen kuin rikollisuuden ehkäisyynkin liittyvää vivahdetta.
Kuntoutukseen ja hoitoon liittyvät tiedot ovat salassa pidettäviä. Rikosseuraamuslaitoksella olisi kuitenkin oikeus saada tarpeelliset tiedot siitä, onko valvottava osallistunut rangaistusajan suunnitelmassa todetuin tavoin kuntoutukseen tai hoitoon. Lain 31 §:n säännökset mahdollistavat tiedonsaannin.
Nuorten valvonta tarjoaa kuitenkin perusrakenteen ja elementtejä, joita voidaan hyödyntää aikuisten – 21 vuotta täyttäneinä rikoksen tehneiden - valvonnassa. Aikuisten valvontaa kehitettäessä on myös otettava huomioon seuraamusjärjestelmän kokonaisuus sekä siihen liittyvät mahdolliset aukkokohdat ja kehittämistarpeet. Aikuisten valvonta perustuisi siihen, että rikollisuuteen puututtaisiin valvontaan sisällytettävin rikoksen uusimisen ehkäisyyn tähtäävin keinoin riittävän aikaisessa vaiheessa.
Ehdotus sai ristiriitaisen lausuntopalautteen. Lausunnoissa yhdyttiin lähtökohtaisesti siihen käsitykseen, että siirtyminen pitkästä ehdollisesta rangaistuksesta samanpituiseen ehdottomaan rangaistukseen merkitsee varsin jyrkkää porrasta muuten vähittäin ankaroituvassa rangaistusjärjestelmässä. Lausunnonantajien kannanotot yhdistelmävankeudesta ja sen tarpeellisuudesta jakaantuivat kuitenkin merkittävästi. Lisäksi yhdistelmävankeutta kannattavien mielipiteet jakaantuivat sen suhteen, millä tavoin yhdistelmävankeus tulisi toteuttaa. Ehdotus ei näistä syistä edennyt jatkovalmisteluun.
Ehdotettavan valvonnan sisältö olisi valvontatapaamisineen ja ohjelmineen muuten samanlainen kuin nuorilla, mutta se voisi sisältää myös rangaistusta suorittavan avohoitoa tai kuntoutusta. Näissä olisi yleensä kysymys päihdeongelman hoidosta, johon osallistuminen vaatisi rikoksesta epäillyn suostumuksen. Seuraamukseen sisältyvää hoitoa voisi olla enintään 30 tuntia. Tavoitteena olisi epäillylle kuntalaisena kuuluvien yhteiskunnan normaalipalvelujen käyttö. Päihdepalvelujen tuntihinnat vaihtelevat noin 50-150 euron välillä, Rikosseuraamuslaitoksen käyttämien A-klinikoiden hinnat ovat noin 80 euroa tunnilta. Kuten edellä jaksossa 2.2.3 on todettu, yhdyskuntaseuraamuksiin nykyään sisältyvien päihdepalvelujen kustannusten jakautuminen kuntien ja Rikosseuraamuslaitoksen välillä vaihtelee käytännössä jonkin verran.