Helmikuussa 2012 oikeusministeriö asetti työryhmän selvittämään, olisiko perusteltua luoda mahdollisuus liittää pitkiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin lyhyt ehdoton vankeusjakso. Työryhmä luovutti huhtikuussa 2013 oikeusministeriölle esityksensä yhdistelmävankeutta koskevaksi lainsäädännöksi (Mietintöjä ja lausuntoja 20/2013). Esityksessä ehdotettiin rikoslakiin lisättäväksi uusi rangaistuslaji, joka koostuisi pidemmästä ehdollisen vankeuden osasta ja lyhyemmästä ehdottomasta vankeudesta. Esityksen mukaan vuotta pidempi, mutta enintään kahden vuoden ehdollinen vankeus olisi voitu tuomita osaksi ehdollisena ja osaksi ehdottomana. Tällaisena yhdistelmävankeutena olisi kohtuusperusteiden nojalla poikkeuksellisesti voitu tuomita myös yli kahden, mutta enintään kolmen vuoden vankeus. Lisäksi työryhmä ehdotti valvontarangaistuksen lisäämistä ehdollisen vankeuden oheisseuraamukseksi. Mietintöön sisältyi työryhmän kahden jäsenen täydentävä lausuma, jossa yhdistelmävankeutta ei pidetty perusteltuna.
Palvelupaikan löytämisessä oheisseuraamusta suorittaville muihin yhdyskuntapalveluun tuomittuihin verrattuna ei yleensä nähty eroa. Jos eroa oli, paikan löytämisen helppous perustui asiakkaan hyvään käytökseen ja työhistoriaan. Toisaalta osa palvelupaikoista ei ota vastaan seksuaalirikoksista tuomittuja, mikä vaikeuttaa paikan löytämistä.
Perusteina vankeuden käytön puolesta mainitaan rikosten rangaistusarvo ja laji sekä tekijän aikaisempi rikollisuus (4 §). Muut rikoskaaren 30 luvun säännökset täsmentävät eri rangaistuslajien käyttöperusteita: ehdollinen tuomio (7 §), ehdollinen tuomio ja sakko (8 §), suojeluvalvonta ja sopimushoito (9 §), sekä eri seuraamusten yhdistelmät (10 ja 11 §).
Vuonna 2016 tuomittiin ensimmäisessä oikeusasteessa 12 763 ehdollista vankeusrangaistusta. Runsaat 60 prosenttia määräaikaisista vankeusrangaistuksista tuomittiin ehdollisina.
Valvonnan mahdolliset kohderyhmät eroaisivat siis toisistaan selvästi. Ensimmäisessä painottuvat rikoksentekijän henkilöön liittyvät seikat, toisessa lähtökohtana on riittävän tuntuvan rangaistuksen tuomitseminen. Valvontaa käytettäisiin ensimmäisessä ryhmässä, jos se katsottaisiin tarpeelliseksi uusien rikosten ehkäisemiseksi, kun otetaan huomioon ”tekijän aikaisempi rikollisuus, hänen henkilökohtaiset olonsa sekä rikokseen johtaneet syyt.” Kyseessä olisi näiden perusteiden yhteisarviointi. Sääntelyä valmisteltaessa on arvioitu, että tapauksia olisi vuosittain noin 300-500 tuomittaessa 21 vuotta täyttäneenä rikoksen tehnyt tällä perusteella valvontaan. Ryhmä olisi selvästi suurempi kuin ilman rikostaustaa valvontaan määrättävien vähintään kahdeksan kuukauden ehdollisiin vankeuksiin tuomittavien ryhmä.
Norjan järjestelmässä ehdollinen vankeus voi toteutua kahdella tavalla. Varsinaisesta ehdollisesta vankeudesta säädetään vankeusrangaistusta käsittelevässä rikoslain 6 luvun 34 §:ssä. Tuomiossa voidaan asettaa vankeuden täytäntöönpanolle koeaika, jonka pituus on yleensä kaksi vuotta. Koeajan keskeisenä ehtona on, ettei tuomittu syyllisty sen kuluessa uusiin rikoksiin. Lisäksi tuomioistuin voi asettaa erityisiä, esimerkiksi tuomitun asuinpaikkaa, alkoholinkäyttöä, valvontatapaamisia ja toimintaa koskevia ehtoja. Vankeuden tuomitseminen ehdollisena on harvinaista, jos tuomio ylittää kaksi vuotta. Vankeusrangaistus voidaan määrätä osittain tai kokonaan ehdollisena.
Tältä pohjalta voidaan kysyä, tulisiko aikuisten valvontaa koskevan rikoslain säännöksen sisältää ehdollisen vankeuden riittämättömyyttä rangaistuksena koskevia elementtejä – kuten muissa aikuisia koskevissa oheisseuraamuksissa rikoslain 6 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan – vai painottua erityisestävästi, kuten nuorten valvontaa koskeva rikoslain 6 luvun 10 §:n 2 momentti. Kysymys liittyy olennaisesti myös siihen, mihin kohderyhmään valvonnan tarvetta voisi erityisesti liittyä ja mikä olisi valvonnan sisältö. Se liittyy niin ikään tärkeään kysymykseen valvonnan ja sen soveltamisalan suhteista muihin seuraamusvaihtoehtoihin. Estettä ei olisi myöskään yhdistää rangaistuksen tavoitteita koskevia näkökulmia kyseisessä säännöksessä.