Esityksessä ehdotettavan valvonnan tavoitteena on uusintarikollisuuden ehkäiseminen. Seuraamus olisi mahdollinen erityisesti sellaisissa ehdollisen vankeuden tuomitsemisen tilanteissa, joissa uusien rikosten todennäköisyyden voidaan katsoa olevan huomattava. Tällä perusteella seuraamus vähentäisi uusintarikollisuutta ja merkitsisi osaltaan rikollisuudesta johtuvien haittojen vähenemistä tai syntymättä jäämistä.
Uusi rangaistus voi olla ehdollinen, ehdoton tai osittain ehdollinen. Mahdollisuutta tuomita yhteinen ehdollinen rangaistus kummastakin rikoksesta käytetään yleisesti etenkin nuorten ollessa kysymyksessä.
Ehdolliselle vankeudelle on kuitenkin kaivattu nykyistä konkreettisempaa sisältöä erityisesti tapauksissa, joissa rangaistukset ovat lähellä kahden vuoden enimmäismäärää. Lisäksi on koettu tarvetta tuen ja valvonnan lisäämiseen tilanteissa, joissa tuomittu on ajautumassa rikoskierteeseen. Tavallisesti rikoksentekijällä on näissä tilanteissa myös päihdeongelma, johon ehdolliseen liitettävällä yhdyskuntaseuraamuksella voitaisiin puuttua.
Rikoslain 6 luvun 9 §:ssä määritellään ehdollisen vankeuden tuomitsemisen edellytykset. Pykälän 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Pykälän 2 momentin mukaan alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei kuitenkaan saa tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi.
Aikuisten valvonnan lähtökohdaksi voidaan ottaa se erityisestävä kriteeri, että valvonta on tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi. Tähän tavoitteeseen pyritään valvontatapaamisilla, mahdollisesti päihdehoitoa sisältävillä tukitoimilla sekä Rikosseuraamuslaitoksen ohjelmatyöllä. Kun valvontaa ei voida liittää kaikkiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin, täytyy valvonnan tarpeen edellytyksiä edelleen täsmentää. Valvonta tulee suunnata tapauksiin, joissa sille voidaan katsoa olevan erityinen tarve. Tässä vaikuttavat paitsi mahdollisten uusien rikosten todennäköisyys, myös niiden vakavuus. Muita arvioinnissa vaikuttavia tekijöitä ovat henkilön elämäntilanne ja mahdollisuudet puuttua siihen valvonnan tarjoamin keinoin. Koska valvonnalla pyritään estämään rikosten uusimista, on kysyttävä, mitkä tekijät merkittävällä tavalla viittaavat rikosten uusimisen todennäköisyyteen. Tässä voidaan ensinnäkin kiinnittää huomiota yleiseen tutkimustietoon, jonka mukaan ehdollinen vankeusrangaistus on uusimisnäkökulmasta kohtalaisen tehokas – selvälle enemmistölle ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomituista tällainen tuomio jää ainoaksi. Voidaan siis todeta, että tilastollisesti suurimmassa osassa ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomituista erityisestävää tarvetta valvonnalle ei olisi.
Valinta ehdollisen ja ehdottoman rangaistuksen välillä on ollut Norjassa tuomioistuinten varsin laajassa harkinnassa ilman, että asiasta on säädetty laissa. Norjan rikoslakiin ei sisälly erillistä rangaistuksen määräämistä koskevaa yleisnormistoa. Rangaistuksen määräämisen ohjauksesta on vastannut pääosin Norjan korkein oikeus, joka on kiinnittänyt runsaasti huomiota rangaistuksen määräämisen ongelmiin ja antaa usein oikeuskäytännön ohjeiksi tarkoitettuja ennakkopäätöksiä.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan tehtäviksi eräitä lähinnä teknisluontoisia muutoksia Rikosseuraamuslaitoksesta annettuun lakiin, henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annettuun lakiin, Suomen ja muiden pohjoismaiden välisestä yhteistoiminnasta rikosasioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanossa annettuun lakiin, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin ja oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annettuun lakiin.