Oheissakko voidaan tuomita myös silloin, kun tuomittavan rikoksen rangaistussäännöksessä ei ole säädetty mahdollisuutta sakkorangaistukseen.
Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain esitöiden mukaan (HE 215/2014 vp) lähtökohtana yhdyskuntaseuraamuksiin liittyvien toimintojen kustannusten jakautumisessa on vastuun määräytyminen sen mukaan, onko toiminnassa kyse rangaistuksen täytäntöönpanolle asetetun vaikuttavuustavoitteen täyttämisestä vai kotikunnan velvollisuudesta järjestää jäsenilleen laissa säädetyt palvelut ja tukitoimet. Rikosseuraamuslaitos maksaa siis seuraamuksen täytäntöönpanoon sisältyvän toiminnan ja kotikunta puolestaan toiminnot ja palvelut, jotka kuuluvat rikoksentekijälle kuntalaisena. Seuraamuksen täytäntöönpanoon liittyviä toimintoja ovat esimerkiksi erilaisiin rikollisuutta ehkäiseviin ohjelmiin osallistuminen. Kuntalaiselle kuuluvia toimintoja ja palveluita ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen palvelut, kuten terveydenhoidon ja asumista tukevien palveluiden järjestäminen. Päihdehuollon toiminnot voivat kuitenkin olla järjestämisvastuun kannalta ongelmallisemmat. Sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluiden päihdetyöhön kuuluu perinteisesti päihteiden käytön puheeksi ottaminen, mini-interventio ja tarvittaessa ohjaaminen päihdehuollon erityispalveluihin. Hoidon lisääminen seuraamusten täytäntöönpanossa voi lisätä tarvetta päihdehuollon erityispalveluiden käyttöön.
Ensimmäinen sähköisen valvonnan toteutustapa oli vuonna 2006 voimaan tulleeseen vankeuslakiin perustunut Rikosseuraamuslaitoksen ja valvottua koevapautta suorittavan vangin välinen yhteydenpito vangin haltuun annettua matkapuhelinta käyttäen. Tämän jälkeen sähköistä valvontaa on rangaistusten täytäntöönpanossa jatkuvasti lisätty, ja sitä on myös laajennettu uusiin käyttötilanteisiin. Merkittävin yksittäinen askel oli sähköiseen valvontaan perustuvan rikosoikeudellisen seuraamuksen, valvontarangaistuksen, käyttöönotto vuonna 2011. Tämän jälkeen sähköinen valvonta laajennettiin koskemaan kaikkia koevapaudessa olevia vankeja, ja sen käyttö mahdollistettiin myös avolaitokseen sijoitettujen vankien sekä poistumislupien valvonnassa. Samaan aikaan alan teknologinen kehitys on ollut nopeaa, ja se on myös tuonut seuraamusjärjestelmään uusia sähköisen valvonnan toteutustapoja.
Yhdyskuntaseuraamuksiin sisältyy aina tuomittua velvoittavaa sisältöä, joka seuraamuksesta riippuen vaikuttaa tuomitun arkeen eri tavoin. Sekä lainsäädännössä että tuomitun yksilöllisten tarpeiden perusteella valmisteltavassa rangaistusajan suunnitelmassa voidaan hyvinkin tarkasti määritellä tuomitun arkea: työtä, opiskelua ja muuta ajankäyttöä, asumista ja päihteettömyyttä.
Yhdyskuntaseuraamuksiin kuuluvat yhdyskuntapalvelu, valvontarangaistus, nuorisorangaistus ja alle 21-vuotiaana rikoksen tehneille ehdollisen vankeuden tehosteeksi tuomittava valvonta sekä ehdonalaiseen vapauteen päässeen valvonta.
Ehdollista vankeutta koskeva perussäännös on rikoslain 56 §:ssä. Jos tuomioistuin pitää vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa tarpeettomana, se lykkää rangaistuksen täytäntöönpanon koeajaksi. Täytäntöönpanosta luopuminen edellyttää, ettei tuomittu tee koeaikana uusia rikoksia. Lisäksi hänen on noudatettava tuomioistuimen asettamia erityisiä ehtoja, jotka voivat koskea esimerkiksi tuomitun valvontaa, asumista, työtä, koulutusta, päihteettömyyttä, päihdeongelman hoitoa tai psykiatrista hoitoa tarvittaessa sairaalassa. Tuomioistuin päättää aina koeajan pituudesta. Koeaika on yleensä korkeintaan kolme vuotta, erityistapauksissa koeaikaa voidaan pidentää viiteen vuoteen. Ehdolliseen tuomioon voidaan yhdistää myös oheissakko.
Työryhmä ehdotti lisäksi ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksena tuomittavan yhdyskuntapalvelun enimmäistuntimäärän nostamista nykyisestä 90 tunnista 120 tuntiin. Tuntimäärän nostaminen mahdollistaisi nykyistä tuntuvamman rangaistuksen tuomitsemisen erityisesti pitkissä ehdollisissa vankeusrangaistuksissa.